Keväällä 2020 olimme Avoimen hallinnon aluekierroksella. Olimme ottaneet erätaukodialogit osaksi kierroksen tilaisuuksia. Lyhyessä ajassa olimme tulleet vakuuttuneiksi niiden hyödyllisyydestä. Sitten aluekierros katkesi koronaan. Kierroksen loput tilaisuudet siirrettiin syksyyn. Samalla kuitenkin tajusimme, että alkanut poikkeuksellinen ajanjakso oli varmasti juuri sellainen, jossa yhteistä keskustelua ja nimenomaan kuuntelua kaivattiin erityisesti.
Yhdessä Erätaukosäätiön ja Dialogiakatemian polkaisimme poikkeusaikojen dialogit käyntiin huhtikuussa. Halusimme dialogien avulla tarjota kansalaisille turvallisen tilan kokoontua yhteen, ja pohtia vapaasti poikkeustilan vaikutuksia elämäänsä. Hiukan jännittävääkin oli alussa, miten dialogien vetäminen ja toteuttaminen kokonaan etänä onnistuisi ja saisimmeko mukaan tarpeeksi järjestäjiä.
Erityinen toive ja tarve meillä oli myös, että saisimme mukaan sellaisia ihmisiä ja ryhmiä, joiden ääni yhteiskunnassa ei kuulu yhtä lujaa kuin muiden. Tämä tuli mahdolliseksi, kun saimme mukaan niitä kansalaisyhteiskunnan toimijoita, joilla on kyky tavoittaa haavoittuvassa asemassa olevia ihmisryhmiä. Dialogien järjestäminen perustui kansalaisyhteiskunnan toimijoiden omaehtoisuuteen. Jokainen keskustelun järjestäjä toimi itsenäisesti ja sitoutui vain dialogisen keskustelun pelisääntöihin ja kirjausten toimittamiseen. Viranomaiset olivat samalla viivalla kansalaisten kanssa: koordinointiin osallistuvat viranomaiset ja muut julkiset toimijat järjestivät myös omia keskusteluja samalla tavoin kuin kansalaisyhteiskunnan toimijat.
Dialogeja oli keväällä järjestämässä 80 toimijaa eri puolilta yhteiskuntaa: järjestöjä, kuntia, ministeriöitä, uskonnollisia yhteisöjä, yrityksiä ja yksittäisiä kansalaisia. Dialogeja järjestettiin keväällä yhteensä satakuusikymmentä ja niissä oli keskustelemassa yli 1100 ihmistä eri ikäryhmistä ja ammateista Lapista Uudellemaalle, Varsinais-Suomesta Pohjois-Karjalaan.
”Elämässä kun on ollut haasteita ennenkin, niin nyt sieltä selviytymispakista otetaan niitä keinoja käyttöön, joita on aiemmin opittu.” Osoittautui, että keskustelijat kokivat keskusteluihin osallistumisen toivoa ja luottamusta herättävänä. Tämä voi osaltaan vahvistaa yhteisöjen kykyä selviytyä kriisitilanteesta ja sen seuraamuksista.
Dialogit ovat meille hallinnossa myös keino saada tietoa ja ymmärrystä kansalaisten kokemuksista ja ajatuksista elämästä poikkeusaikojen Suomessa. Tällainen tieto on kullanarvoista julkisen hallinnon ja yhteiskunnan kehittämistyössä. Keskustelut ovat jo osoittaneet, että niiden kautta saadaan valtava määrä sellaista kokemusperäistä tietoa, jota ei ole mahdollista saada esimerkiksi vain kyselytutkimusten tai erilaisten mittareiden avulla. Lisäksi dialogien yhteenvetojen etuna erilaiseen tutkimustietoon verrattuna on, että ne ovat käytettävissä hyvin nopeasti keskusteluiden jälkeen.
”Dialogissa tapahtuva oppiminen tarkoittaa kehittyvää ymmärrystä maailman ilmiöistä, toisista ihmisistä ja omasta itsestä. Tällainen oppiminen näyttää synnyttävän ihmisten välille sellaista vastavuoroista luottamusta, joka on elintärkeää demokratian toiminnalle” (Kai Alhanen, Dialogi demokratiassa, Gaudeamus s.11) Poikkeusaikojen dialogit jatkuvat nyt syksyllä. Dialogien ja vuorovaikutusosaamisen lisääminen hallinnossa on myös yksi tulevan avoimen hallinnon strategian painopisteitä. Kunnianhimoinen tavoitteemme on, että avoin hallinto on vuoropuhelun vahvistaja yhteiskunnassa. Dialogeilla on tässä tärkeä rooli.
