Reilu vuosi sitten maa- ja metsätalousministeriössä käynnistyi Kaiku-rahoitteinen Uudistuva työ -hanke. Hanke oli suunnattu noin 40:lle avustavissa tehtävissä toimivalle ministeriöläiselle, joista valtaosa lähti mukaan yhteiselle matkalle. Osallistujajoukkomme oli hyvin monipuolinen: mukana oli pitkän virkauran tehneitä ja toisaalta vasta taloon tulleita mahtavia oman alansa asiantuntijoita. Hankkeemme tavoitteena oli – ei enempää eikä vähempää – kuin parantaa osallistujien hyvinvointia lisäämällä vaikuttamismahdollisuuksia omaan työhön ja tukemalla muutosvalmiutta. Hankkeessa oli mukana myös ministeriön koko esimieskunta, jolle järjestettiin omaa valmennusta ja tapaamisia aiheeseen liittyen.
Ensimmäinen oppi
Hankkeen käynnistyessä meillä koordinoijilla oli etenemiselle suunnitelma, jonka mukaan ajattelimme edetä: vuorovaikutusvalmennusta, teemainfoja ja yksilöllistä työpajatyöskentelyä ulkopuolisen valmentajan tukemana. Yhteiselle matkalle piti suunnata avoimin mielin, sillä ajatuksena oli, että hankesuunnitelmaa päivitetään osallistujien tarpeiden mukaan. Palautetta kaikista yhteisistä hanketilaisuuksista sai antaa matalalla kynnyksellä ja iloksemme palautetta saimmekin. Ensimmäiset tapaamiset toivat meidät työhyvinvoinnin perusasioiden äärelle: tarve tulla kuulluksi, arvostuksen kokemus ja tasavertainen kohtelu. Näistä teemoista kävimme hyvinkin tärkeitä ja syvällisiä keskusteluja. Meille hankkeen ensimmäinen oppi olikin, että läsnäololle ja vapaalle keskustelulle luottamuksellisessa ilmapiirissä ei voi varata liikaa aikaa. Työhyvinvoinnin parantamiseen ei ole ihmelääkkeitä vaan kyse on pitkäaikaisesta, systemaattisesta kehityksestä, jossa jokaisen ajatuksilla ja asenteella on merkitystä.
Muutama sana odotuksista
Jokainen missä tahansa hankkeessa mukana ollut tietää, että matkan varrella eteen voi tulla yllätyksiä. Käynnistäessämme hankkeen osana suunnitellut työpajat huomasimme, että hankkeen osallistujien odotukset poikkesivat siitä, mitä me olimme ajatelleet. Hankkeen alkuvaiheessa onkin tärkeää sanoittaa roolista riippumatta kaikkien osallistujien odotukset. Tällä tavoin vältetään turhat pettymykset. Uudistuva työ -hankkeessa päähuomiomme oli asioissa, joista pystymme päättämään ja joihin pystymme vaikuttamaan. Ulkopuoliset epävarmuustekijät kyllä tunnistettiin, mutta nykyinen toimintaympäristömme on täynnä muutoksia ja epävarmuutta, siksi parasta on keskittyä kykyyn sietää olemassa olevaa epävarmuutta murehtimisen sijaan.
Lopputuloksia
Hankkeen aikana haastattelimme kaikki ministeriön esimiehet hankkeen teemoihin liittyen. Vapaamuotoisten keskustelujen lopputuloksena syntyi ajatuksia tulevaisuuden assistentti- ja taloushallinnon tehtävistä, mutta myös monia konkreettisia talon sisäisten prosessien kehittämisehdotuksia, joiden avulla nyt käynnissä olevaa kulttuurin muutosta voitaisiin tukea. Teemoja pohdittiin eri kokoonpanoilla. Joihinkin tulevaisuuden työtä käsittelevistä työpajoista osallistui esimiehiä ja osassa asioita käsiteltiin hankkeen osallistujien kesken.
Hankkeen lopputuloksena syntyi joukko kehittämisehdotuksia liittyen toimintakulttuurin, prosessien ja verkostojen kehittämiseen. Mukana oli paljon pieniä, helpostikin toteutettavia toimenpiteitä, ja joitakin suurempia kokonaisuuksia, joiden toteuttamiseen tarvitaan sekä aikaa että tahtoa ja resursseja.
Itsellemme tärkeitä lopputuloksia oli ainakin se, että hankkeeseen liittyen uskalsimme nostaa keskusteluun kehittämiskohteita, joista ei oltu totuttu puhumaan. Huomasimme myös, että kukaan ei yksin voi tehdä muutosta. Kyse on siitä, että kaikki toimijat katsovat samaan suuntaan ja ovat valmiita tekemään kompromisseja.
Arjen kiireen keskellä, muistattehan varata aikaa yhdessäololle ja uskallattehan nostaa asioita esille. Yhdessä pohtimisen ja keskustelun tärkeyttä ei voi olla alleviivaamatta. Useimmat asiat selviävät puhumalla.
Kirjoittajat: Minna Laatikainen ja Liisa Mäenpää | Kuvat: Pixabay ja Minna Laatikainen & Liisa Mäenpää
Kirjoittajat toimivat Uudistuva työ -hankkeen koordinaattoreina maa- ja metsätalousministeriössä. HR-työssä heille on tärkeää kuunteleminen, myönteinen ajattelu ja yhdessä tekeminen.
Liisa Mäenpää (vas.) ja Minna Laatikainen