Luin Eckhart Tollen Läsnäolon voima -kirjaa ja jäin pohtimaan mitä läsnä oleminen ja hetkessä oleminen voisi olla.
Monissa keskusteluissa nousee esiin organisaatioiden ja yksilöiden muutoskyvykkyyden ja –joustavuuden vahvistamisen tarve erilaisissa alati muuttuvissa tilanteissa ja yllättävissä käänteissä. Usein vaikuttaa siltä, että vaatimuksia, tarpeita ja muutoksia on paljon enemmän kuin kyvykkyyttä, aikaa ja resursseja. Usein kiire, epävarmuus, keskeneräisyyden kanssa kipuilu ja riittämättömyys ovat mielessä päällimmäisenä.
Miten tämä hetki ja tämän hetken valinnat vaikuttavat tulevaan? Miten tässä hetkessä on läsnä mennyt, nykyisyys ja tuleva? Miten aiemmat kokemukset ja opit ovat mukana tässä hetkessä ja rakentavat tulevaa?
Voisiko vahvasti tässä hetkessä eläen – erilaisten olemisen tilojen hyväksymisen – keveyden, leikin, tutkimisen, kokeilemisen, luottamisen, luottamuksen, jakamisen, merkityksellisyyden, ihmettelyn, epäilyn, epävarmuuden, epätoivon, olemisen, sitkeyden, pitkäjänteisyyden, irti päästämisen, oppimisen, onnistumisen ja kehittymisen – kautta rakentua uudenlainen tulevaisuuden polku? Uusi polku, jossa toivo, rohkeus ja varmuus lepäävät epävarmuudessa ja elämän virrassa? Ja että tästä hetkessä olemisen rohkeudesta syntyisi yhdessä vastuullisesti turvaa myös tuleville sukupolville.
Huomaan usein pohtivani, miten tässä hetkessä keskittyisin pienin askelluksin niihin tekoihin, jotka koen olennaisiksi ja merkityksellisiksi ja jotka kenties pidemmällä aikavälillä tuottaisivat hedelmää? Huomaan pohtivani mitä lisään ja vahvistan, mistä päästän irti, mitä jätän vähemmälle ja mistä luovun?
Omassa olemisessani itselleni yllättävä ja syvästi merkityksellinen oivallus on ollut se, miten kokonaisvaltaisesti tanssiharrastus on vaikuttanut elämääni. Vuosien harjoittelussa erilaisiin tyylisuuntiin tutustuminen ja niiden yhdistely, uudenlaisten liikkeiden tutkiminen, ’toistojen tahkoaminen’ ja oppiminen yhdessä ja erikseen, oman tyylin ja liikekielen tunnustelu on tuonut virtaavaa energiaa, uskallusta ja rohkeutta elämään.
Näistä kokemuksista saan virtaa, rohkeutta ja rauhaa myös työelämään. Välillä kyse on omien pelkojen tunnustelemisesta ja niiden kanssa tutuksi tulemisesta. Epävarmuuden ja riittämättömyyden hetkillä, samoin myös ilon ja onnistumisten hetkillä palaan toistuvasti tanssin maailman kokemuksiin – miltä tuntui ja miten jatkoin – mitä tein tai jätin tekemättä – kenen kanssa – mistä sain virikkeitä ja tukea – miten annoin musiikin viedä – tangoa — tässä hetkessä.
