Hankkeen yhtenä tavoitteena oli henkilöstön kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin lisääminen työyhteisössä sekä henkilöstön parempi jaksaminen vankilan muutostilanteessa. Hankkeen avulla selkeytetään henkilöstön ajattelua ja epävarmuutta sekä tuodaan uusia keinoja/välineitä muutostilanteen sietämiseen työyhteisönä ja yksilötasolla. Hankkeen avulla haluttiin myös parantaa työyhteisötaitoja ja lisätä eri henkilöstöryhmien ja sektoreiden välistä vuorovaikutusta, mukaan lukien esimiesten ja alaisten välisen vuorovaikutuksen parantaminen. Tavoitteena oli myös sairauspoissaolojen vähentyminen henkilöstön lisääntyneen hyvinvoinnin myötä.
Käytännön menetelminä olivat ohjatut ryhmäkeskustelut, toiminnalliset harjoitukset ryhmissä, asiantuntijaluennot ja ryhmätyöskentelyt. Yhtenä menetelmänä oli myös työhyvinvointiin liittyvä itsearviointi- / kehittämistehtävä, joka purettiin ryhmissä seuraavassa työhyvinvointitilaisuudessa. Muutosta yksilö- ja ryhmätasolla käsiteltiin asiantuntijaluennon yhteydessä sekä pyrittiin luomaan tavoitteellinen ja realistinen tulevaisuudenkuva. Saadun palautteen perusteella käytetyt menetelmät ovat aiheuttaneet henkilöstön keskuudessa keskustelua sekä menetelmiä oli pidetty pääosin mukavina ja hyödyllisinä. Varsinkin toiminnallisia ryhmäharjoituksia sekä keskusteluja psykologin kanssa oli pidetty mielekkäinä ja kiinnostavina.
Yleisesti voidaan todeta, että asetetut tavoitteet toteutuivat pääosin hyvin. Valtaosin henkilökunta koki työhyvinvointitoiminnan ja Kaiku -hankkeen positiivisena asiana. Henkilöstön vaikuttamismahdollisuuden ja omaehtoisen osallistumisen lisääntyminen sekä vuorovaikutuksen ja työyhteisötaitojen parantuminen on lisännyt työhyvinvointia. Havaintojemme mukaan myös eri sektoreiden välinen vuorovaikutus ja yhteisöllisyys on lisääntynyt. Yleinen suhtautuminen työhyvinvointitoimintaa kohtaan on alkanut parantua. Johtoryhmätyöskentelyn kehittäminen ei toteutunut ajanpuutteen vuoksi.
Kaiku-hankkeen suhteellisen lyhyestä kestosta johtuen ei voida vielä tässä vaiheessa esittää tuloksia esimerkiksi sairauspoissaolojen kehittymisestä suuntaan tai toiseen. Yllättävää hankkeen tiimoilta oli se, olemme saaneet sellaisia henkilöitä osallistumaan tyhy-toimintaan, jotka eivät yleensä ole osallistuneet. Meitä yllätti positiivisesti myös se, että henkilöstö havaitsi työhyvinvoinnin ja muutoksen käsittelyn lähtevät yksilöstä itses-tään eivätkä pelkästään johtajat tai esimiehet voi luoda työhyvinvointia. Yksilötasolla osa henkilöstöstä on pohtinut, mitä itse voin tehdä hyvinvoinnin hyväksi ja mitä itse tuon aamulla työpaikalle. Positiivista oli myös se, että uskallettiin poistua mukavuusalueelta ja osallistua sellaiseen toimintaan, johon ei aikaisemmin ole osallistuttu.