Koronapandemian aikana otimme odottamattoman digiloikan, joka vaati uusien toimintatapojen nopeaa omaksumista. Työn tekeminen ja yhteisöllisyys siirtyivät pelkästään sähköisiin välineisiin ja etätyöstä tuli arkipäivää. Muutoksen myötä henkilöstön spontaanit kohtaamiset jäivät ja vuorovaikutus väheni. Se näkyy esimerkiksi siinä, että uudet työntekijät eivät opi tuntemaan jo talossa olevia, esihenkilöt saattavat kadottaa yhteyden alaisiinsa ja vuorovaikutus virtuaalisilla alustoilla voi aiheuttaa turhautumista.
Pandemian jälkeinen aika on osoittanut sen, että työhyvinvointia ja työn sujuvuutta lisäävää yhteisöllisyyttä täytyy vahvistaa aktiivisilla toimenpiteillä. Henkilöstössä on noussut esiin työyhteisön kokema työn kuormittavuus ja työn hallinnan tunteen puute. Henkilöstö tunnistaa itsessään ja kollegoissaan työuupumuksen merkkejä. Haasteita on ilmennyt myös töiden organisoinnissa ja siinä, millaisia keinoja yhteisöllisyyden ja toimivan ryhmädynamiikan rakentamisessa voi käyttää. Yhteinen toimintakulttuuri vaatii vahvistamista ja toimintatapoja on yhdenmukaistettava.
Tavoitteena on, että toimenpiteiden aikaansaamat muutokset näkyvät erityisesti henkilöstön välisessä yhteistyössä, yhteisöllisyyden kokemuksessa ja koko työpaikan ilmapiirin tunnelmassa. Näiden asioiden kehittyessä vaikutukset laajenevat työnimuun ja sitä kautta työn laatuun ja parempaan asiakaskokemukseen.
Hankkeen tulokset
Kun tunnemme toisemme paremmin työyhteisössä, siitä on hyötyä sekä yksilön että organisaation näkökulmasta. Psykologinen turvallisuus vahvistuu ja se lisää keskinäistä luottamusta, kommunikoinnista tulee helpompaa, konflikteja syntyy vähemmän ja niiden ratkaiseminen muuttuu sujuvammaksi. Mahdollisuudet epämuodolliseen yhdessäoloon työkavereiden kesken ovat todella tärkeitä ja tätä halusimme vahvistaa. Onnistuimme siinä nostamalla esiin erilaisia työyhteisöämme yhdistäviä teemoja.
Pidimme toimialan hyvinvointipäivän, missä teemana oli oppia tuntemaan paremmin itsemme ja toisemme. Kasvatimme ymmärrystä stressin synnystä ja hallitsemisesta sekä tutustuimme toisiimme tehtävärastien avulla. Rastien suorittaminen edellytti joukkueelta sisäistä yhteistyötä, keskustelua ja heittäytymistä. Tutustuminen toisiimme tavallisesta työarjesta poikkeavassa yhteydessä auttoi näkemään työkaverit ihmisinä työroolin takana. Tällä tavalla pystyimme edesauttamaan työyhteisön psykologisen turvallisuuden vahvistumista. Toistemme tuntemisen lisäksi on tärkeää tuntea myös itsensä ja ymmärtää millaisen tunnelman tuo mukanaan työyhteisöön. Ymmärrystä tunnelman voimasta kasvatimme tutustumalla tunnelmamuotoiluun. Se auttoi meitä ymmärtämään kuinka hyvä tunnelma lisää hyvinvointia, vähentää stressiä ja vapauttaa energiaa tärkeisiin asioihin. Luennolta saatuja oppeja sekä ryhmätöissä syntyneitä tuotoksia hyödynsimme toimialan ”Meidän tapa toimia” – käsikirjan rakentamisessa.
Saimme hankkeen aikana paljon aikaan. Ymmärrys siitä, millainen merkitys yhteisöllisyydellä ja yhdessä
tekemisellä on koko työyhteisön hyvinvoinnille, on kasvanut suuresti. Opimme, että rahallinen panostus yhteisten asioiden alulle panemiseen on tarpeellista, mutta parhaimmillaan se rohkaisee myös oma-aloitteisuuteen ja yhteisöllisyyden tiivistämiseen. Henkilöstö järjesti ryhmienvälisen petankkiturnauksen, jota oli mahdollisuus seurata myös etänä Teamsin kautta. Turnaus vahvisti yhteisöllisyyttä ja turnaus päätettiin ottaa vuosittain toistuvaksi perinteeksi. Työhyvinvoinnin kasvattaminen ja ymmärrys sen merkityksestä lisääntyi hankkeen aikana. Kuuntelimme neljän tietoiskun sarjan aivoergonomiasta. Opimme, kuinka mm. omia työtapoja on mahdollista kehittää sujuvammiksi, miten hallita tietotulvaa ja kuinka voimme yhdessä vahvistaa psykologisesti turvallista työympäristöä. Jokaisen tietoiskun jälkeen saimme kotitehtävän, joiden työstämistä jatkamme vuonna 2025.