Yhteiskuntien on aika sopeuttaa toimintansa ympäristön asettamiin rajoihin, mikä tarkoittaa sitä, että myös Suomen tulee muuttua hyvinvointivaltiosta ekohyvinvointivaltioksi. ”Palloa heitetään nyt vahvasti julkiselle hallinnolle”, tutkija Tuuli Hirvilammi Tampereen yliopistosta sanoo.
#ToivoTeoiksi2025 – Tulevaisuus tehdään tänään
Kestävään hyvinvointiin ja monitieteisen ekososiaalipolitiikan tutkimukseen erikoistunut Hirvilammi on mukana vuonna 2019 käynnistyneessä ORSI-hankkeessa, joka luotsaa hyvinvointivaltioita ympäristön kantokyvyn rajoihin. Hankkeessa etsitään reiluja ja rivakoita keinoja siihen, miten julkishallinto voi ohjata muutosta.
”Pitkään on pyritty siihen, että yksilöiden ja yritysten toimintatapoja muuttamalla sekä kuntien ja kaupunkien ilmastoteoilla voimme vaikuttaa. Nämä kaikki ovat tärkeitä ja tarpeellisia, mutta ne eivät enää riitä, koska olemme viivytelleet liian pitkään. Haasteet ovat niin suuria ja muutosvauhti niin nopea, että tarvitsemme toimijaksi valtion”, Hirvilammi korostaa.
Muutoskykyistä hallintoa ja budjetointia, oikeudenmukaista muutosta, vastuullisia innovaatioita ja kulutusvalintojen ohjausta tutkiva ORSI-hanke on nostanut keskusteluun ekohyvinvointivaltio-käsitteen, jota on käytetty jo aiemmin kansainvälisessä tutkimuskeskustelussa. Vaikka ekologinen ulottuvuus on pitkään sivuutettu hyvinvointivaltiota koskevassa tutkimuksessa, viime vuosina hyvinvointivaltion kasvuriippuvuutta on viimein alettu kyseenalaistaa ja etsiä kestävämpiä vaihtoehtoja.
”Ei ole luonnonlakeihin verrattavia talouden lakeja”
Ekohyvinvointivaltio perustuu näkemykseen, jonka mukaan hyvinvointia voidaan tuottaa ympäristön kantokyvyn rajoissa. Näin ei ole tähän asti toimittu, vaan hyvinvointiin perustuvaa elämäntapaa on rakennettu ympäristöllisesti kestämättömällä tavalla.
”Vielä on aikaa muutokseen ja jokainen teko on tärkeä”, Tuuli Hirvilammi sanoo.
”Maailmassa ei ole yhtään valtiota, joka olisi saavuttanut korkeaa hyvinvointia ekologisesti kestävällä tavalla. Luonnon, ihmiset ja talouden yhdistävässä kokonaisvaltaisessa kestävässä kehityksessä ei ole onnistuttu, koska politiikka on usein siiloutunutta ja sitä ohjaavaa budjetointia tehdään eri tahojen omien agendojen ja tavoitteiden näkökulmasta lyhytnäköisesti”, Hirvilammi sanoo.
Iso kysymys kuuluu, miten voimme yhdistää hyvinvointivaltion ja hyvinvoinnin tuottamisen tavat ympäristöllisesti kestävästi? Mahdollisuuksia suunnan muuttamiseen riittää, kun maailmaa ja hyvinvointia katsotaan budjettikehyksiä laajemmasta globaalista näkökulmasta.
”Emme voi muuttaa sitä, miten ekosysteemit toimivat. Emme myöskään voi taikoa puhdasta vettä tai hedelmällistä maaperää, mutta rahaa voimme, sillä se ei ole niukka resurssi. Ei ole olemassa luonnonlakeihin verrattavissa olevia talouden lakeja, vaikka niihin päätöksenteossa usein vedotaan. Talous on ihmisten luoma järjestelmä, jota voimme muuttaa yhteisellä politiikalla.”
”Koska olemme osa luontoa, emme voi syödä sitä”
Vasta viime vuosina on tutkijoiden mukaan alettu isommassa kuvassa hyväksyä, että ilmastokysymykset liittyvät väistämättä hyvinvointivaltion tulevaisuuteen. On myös lähdetty miettimään, miten hyvinvointivaltio voitaisiin sovittaa planeetan rajoihin oikeudenmukaisella tavalla.
”Olemme tulleet tilanteeseen, jossa meidän on ymmärrettävä, että ekologisen kestävyyden tavoite on ensisijainen suhteessa sosiaaliseen ja taloudelliseen. Tähän asti ekologista kestävyyttä on yritetty sovittaa lähinnä talouden vaatimuksiin, mikä on kestämätöntä. Asettamalla talouden etusijalle nakerramme yhteisen hyvinvointimme perustaa, mikä ei ole kenenkään etu. Koska olemme osa luontoa, emme voi syödä sitä”, Hirvilammi toteaa.
Luonnontietelijöiden tutkimustulokset kertovat varsin katastrofipitoisesta maailmantilanteesta, jossa monia planetaarisia hälytysrajoja on jo ylitetty ja jossa eletään yhä arvaamattomammassa ympäristössä.
”On selvää, että ilmastonmuutos ja luontokato kiihtyvät, mikä muuttaa vääjäämättä yhteiskuntia. Ekohyvinvointivaltion ajatuksena on, että muutos kannattaa tehdä hallitusti ja ajoissa sekä siten, että pidetään huolta sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta. Ilmastonmuutoksen hillitsemisen ohella meidän tulee pystyä kohtaamaan muutokset, joissa tarvitaan sekä sopeutumis- että muutoskyvykkyyttä.”
”Ekohyvinvointivaltio korostaa globaalia oikeudenmukaisuusyhteisöä”
Ekohyvinvointivaltion oikeudenmukaisen siirtymän haasteena on kolminkertainen epäoikeudenmukaisuus. Tämä tarkoittaa sitä, että köyhien maiden ja väestöryhmien osuus historiallisesta ilmastokuormasta on pienempi kuin rikkaiden. Köyhät väestöryhmät myös kärsivät ilmastonmuutoksen vaikutuksista rikkaita enemmän samalla, kun ilmastotoimet, kuten energianhinnan nousu ja ympäristöverot, heikentävät pienituloisten elintasoa.
”Ekohyvinvointivaltiokeskustelussa korostetaan valtion roolin ohella vahvasti globaalia oikeudenmukaisuusyhteisöä. Koska elämme yhteisellä maapallolla ja globaalissa taloudessa, myös vastuu on globaali. Ilmastonmuutos koskee meitä kaikkia hyvinvointivaltion tasosta ja taloudellisesta asemasta huolimatta”, Hirvilammi toteaa.
Katseet siirtyvät rikkaaseen, ylikuluttavaan väestöryhmään. Ekohyvinvointitukijat haluavat haastaa kasvutalouden myyttejä sekä laajentaa hyvinvointitalousajattelua herättämällä ajatuksia uudenlaisista ekososiaalipolitiikan keinoista. Puhutaan muun muassa suuripäästöisten ylellisyyksien verottamisesta, universaaleista peruspalveluista, kestävistä hankinnoista, henkilökohtaisista päästökiintiöistä, varallisuusverosta ja työajan lyhentämisestä.
”Nämä on keinoja, jotka eivät ehkä saa hyvätuloisten välitöntä tukea, mutta eri maissa tehtyjen asennetutkimusten mukaan ekososiaalipolitiikan ajatuksille löytyy kasvavaa kannatusta.”
Onko vielä toivoa – aikaa ja mahdollisuuksia kääntää suuntaa?
”Vielä on aikaa ja jokainen teko on tärkeä. Ei kannata ajatella, että nyt on liian myöhäistä ja juna meni jo. Ei ole olemassa mitään sellaista pistettä, jossa kannattaa lopettaa tai heittää hanskat tiskiin. Ilmastonmuutokseen vaikuttamisessa jokainen kymmenys on oleellinen”, Hirvilammi summaa.
Lue lisää ORSI-hankkeesta tästä linkistä
