Työn murros kohtaa valtionhallintoa samalla tavalla kuin muitakin työympäristöjä – ja samalla erilaisia töitä ja toimialoja eri tavoin. Työmaailma monipuolistuu ja uudistuu, ja toimintatavat muuttuvat. Valtion työelämää pyritään kehittämään aktiivisesti, jotta muutosten tahdissa ja ajan hengessä pysytään mukana. Kehityksen etujoukoissa oleminen on tärkeää, sillä lainsäädännöllä vaikutetaan myös esimerkiksi yritysmaailman kehitykseen. Miltä tulevaisuuden työelämä siis näyttää valtionhallinnon vinkkelistä?
Työelämän kehittämisen parissa Valtiokonttorissa työskentelevä Liisa Virolainen kertoo valtionhallinnon työelämässä olevan monia erilaisia kehityskohtia. Pyrkimyksenä on, että valtiolla oltaisiin vuorovaikutteisia, resilienttejä, poikkihallinnollisesti yhteistyökykyisiä ja toimittaisiin ilmiölähtöisesti. Samalla halutaan esimerkiksi hyödyntää teknologisen kehityksen tuomia mahdollisuuksia ja antaa työntekijöille jatkuvan oppimisen työkaluja. Kehittämisen eri ulottuvuuksia on useita, ja lopputavoitteena onkin tehdä Suomen valtionhallinnosta maailman paras.
”Työn murros on valtava asia. Siitä pitäisi keskustella enemmän ja visioida rohkeasti paitsi julkisen sektorin sisällä, myös laajemmin.”
Uuden oppimista ja tutusta luopumista
Tulevaisuuden työstä puhuttaessa keskeiseksi teemaksi nousee teknologinen kehitys. Moni työ muuttuu teknologia-avusteisemmaksi ja osa prosesseista jopa täysin automatisoiduiksi. Teknologiset kehityskulut ovat keskeisiä tekijöitä myös valtionhallinnon työelämän tulevaisuuden määrittäjinä. Virolainen kertoo, että valtiolla pyritään lisäämään ymmärrystä tulevaisuuden teknologiasta jatkuvasti.
– Luulen, että me emme vielä edes riittävästi käsitä tämän hetken mahdollisuuksia ja sitä, mitä nykyinenkään teknologia voisi mahdollistaa. Saati sitten sitä, mitä se on jatkossa, hän naurahtaa.
Toinen nouseva teema on ilmiölähtöisyys, joka ajattelutapana lisääntyy sitä mukaa, kun maailma monimutkaistuu ja asiat kytkeytyvät toisiinsa. Työstä tulee verkostomaisempaa ja organisaatiorajat ylittävää, ja systeemi- ja kompleksisuusajattelu korostuvat ennakoinnin ohella. Osaamisesta ja erilaisista taidoista tulee kenties ammattinimikkeitä ja titteleitä keskeisempiä työtehtävien määrittäjiä myös valtiolla. Virolaisen mukaan tärkeää tuleekin olemaan uuden oppiminen sekä vanhasta pois oppiminen.
”Osaamisen lisäksi meidän pitäisi puhua myös oppimisesta. Se on meille kaikille keskeinen osaaminen nyt ja etenkin tulevaisuudessa.”
Virolainen myös muistuttaa, että valtiolla luodaan koko yhteiskunnan perustaa, eikä silloin riitä, että työelämän asioista keskustellaan vain valtion näkökulmasta katsoen. Työn murrokset tai teolliset vallankumoukset, kuten niitä kutsutaan, tuovat mukanaan muun muassa verotukseen, sosiaaliturvaan ja koulutusjärjestelmään liittyviä muutoksia. Jatkossa valtionhallinnossa on kuitenkin mietittävä myös sitä, miltä julkinen sektori tulevaisuudessa näyttää, ja mikä ylipäänsä on sen arvo. Keskusteluun tulee nousemaan niin sisällöt, rakenteet kuin julkisen hallinnon perustehtävätkin. Myös valtionhallinnon yhtenäistäminen puhuttaa.
– Se on hallinnon sisäistä rakenteellista rumbaa, mutta myös poliittinen keskustelu, mitä tälläkin hetkellä käydään. Täytyy pohtia esimerkiksi sitä, onko meillä jatkossakin yhtä monta hallinnonalaa kuin nyt, vai onko varaa tiivistää ja katsoa asioita isompina kokonaisuuksina. Sille olisi tarvetta, Virolainen sanoo.
Haasteena yhteinen ajattelu ja tekeminen
Viimeisen puolentoista vuoden aikana tapahtunut etätyösiirtymä on vauhdittanut monipaikkaisuuden yleistymistä myös valtionhallinnossa. Kun työtä tehdään kotoa käsin, on siihen tarvittu uusia välineitä ja uudenlaista asennoitumista. Tiimien yhteiset ajatteluprosessit tapahtuvat nyt pitkälti erilaisten työvälineiden välittämänä, mikä voi tuoda mukanaan haasteita. Monipaikkaisuuden yleistyessä onkin olennaista luoda uusia yhteistyön tapoja, joiden kautta yhteistä ajattelua voidaan sujuvoittaa.
– Meillä on edelleen sekä taidoissa että välineissä kehitettävää. Erityisesti poikkihallinnollinen yhteistyö, mihin laajasti tähdätään, on paikoitellen haastavaa, jos työvälineet eivät ole yhtenäisiä. Yhteinen ajattelu ja tekeminen tulee olemaan meille haaste myös jatkossa, Virolainen toteaa.
”Jokainen vaikuttaa siihen, mitä tuo mukanaan töihin.”
Haasteeksi nousee myös yhteisöllisyyden ylläpitäminen, sillä sosiaalinen kanssakäyminen vaatii enemmän aikaa ja tilaa tapahtuessaan teknologian avustamana. Tällöin työyhteisön muodostaminen voi olla uusille työntekijöille haastavaa, eikä verkostoituminen tai psykologisen turvallisuuden luominen käy yhtä helposti. Virolainen kuitenkin pitää työyhteisöjen sisäistä vuorovaikutusta erityisen tärkeänä ja painottaa, että jokaisen tulisi tulla työyhteisössään nähdyksi. Se vaatii aktiivista keskustelua, kuuntelua ja suhteiden ylläpitämistä.
– On tärkeää ottaa oma tilansa samalla muita kuunnellen. Vuorovaikutus rakentuu suhteissa, eli niistä suhteista täytyy pitää huolta. Johtamisessakin voitaisiin keskittyä enemmän siihen, minkälaisia suhteita mahdollistetaan organisaatiossa syntyväksi, Virolainen toteaa
Tulevaisuuden taidoissa korostuu dialogin tärkeys
Työelämän tulevaisuutta on vaikea ennustaa, ja muutoksien suunnasta ja vaikutuksista voidaan olla eri mieltä. Eteenpäin katsominen on kuitenkin tärkeää, jotta muutoksiin voidaan varautua. Virolainen uskoo, että esimerkkejä taidoista, joita nyt kannattaisi vahvistaa tulevaisuutta varten ovat dialogi ja medialukutaito.
– Keskustelua pitäisi olla enemmän. Sellaista dialogia pitäisi vaalia, jossa kuunnellaan arvostavasti ja samalla tuodaan omaa asiantuntemusta esille. Dialogilla, tutkailulla ja tietopohjaisuutta julkiseen keskusteluun tuomalla voisimme ehkä vähentää öykkäröivää tunnepohjaisuutta ja mustavalkoisuutta, jota keskusteluun välillä tulee, Virolainen toteaa.
– Eikä medialukutaitoa voida unohtaa. Mitä monimutkaisemmaksi tämä maailma menee, niin meillä on ehkä tarve sellaiselle ammattitaidolle, joka pystyy erottamaan, mikä kaikki somessa liikkuva informaatio on oikeasti tietoperustaista, hän jatkaa.
Erityisen tärkeää olisi luoda positiivisia tulevaisuuskuvia, keskustella enemmän ja visioida rohkeasti. Nuorille Virolainen haluaa lähettää viestin toiveikkuudesta.
– Toivoisin enemmän sellaista keskustelua, jossa muistettaisiin, että kaikkien näiden haasteiden ja megatrendien keskellä ihmisethän tekevät tulevaisuuden. Yleensä kaikkeen, mihin ihmiset ovat sormensa panneet, ovat he myös pystyneet vaikuttamaan. Meidän pitäisi ennakoida ja puhua enemmän, jotta voitaisiin olla tekemässä sellaista tulevaisuutta, jota oikeasti halutaan, hän toteaa.
