Kun Kansallisarkisto, Museovirasto, Suomenlinnan hoitokunta ja Taiteen edistämiskeskus pistivät kestävän kehityksen osaamiset, tarpeet ja toiveet yhteen, syntyi Kestävät virastot -hanke. Kaverivirastojen yhteistyö vei mennessään ja synnytti jotain ihan uutta.
Jokaisessa neljässä virastossa oli mietitty omaa roolia kestävän kehityksen edistämisessä, kulttuurin ja kulttuuriperinnön merkitystä, osaamista ja osaamisvajetta sekä vastuullisuusraportointia. Kun mahdollisuus hakea yhdessä työelämän kehittämisrahaa avautui, palaset loksahtivat kohdilleen.
”Olimme jo tavallaan odottaneet toistemme yhteydenottoa. Nyt oli oikea aika heittäytyä ja lähteä etsimään kestävän kehityksen uutta suuntaa. Saimme tukea toisistamme, pääsimme jakamaan näkemyksiämme ja oppimaan yhdessä”, kulttuuriympäristöpalveluiden osastonjohtaja Ulla Salmela Museovirastosta kertoo.
Kansallisarkiston yleishallintopäällikkö Kristiina Laine on samaa mieltä: ”Oli helpotus päästä tekemään yhdessä sen sijaan, että jokainen tekisi tahollaan yksin. Saimme kaverivirastoina vauhtia tekemiseemme ja ymmärrystä sille, mitä kestävä kehitys meille kaikille merkitsee.”
”Kestävästä kehityksestä tuli jotain
sellaista, jota sai luvan kanssa tehdä”
Kestävät virastot -hankkeen ytimeen asettui yhteinen näkemys siitä, että kulttuurilla, kulttuuriperinnöllä ja taiteella on paljon annettavaa kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisessa. Kaverivirastot halusivat yhdessä nostaa esiin kulttuurikentän merkitystä kestävän kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelmassa.
Yhteistyö istui myös etupainotteisesti Unescon vuoden 2022 maailmankonferenssiin, joka korostaa kulttuurin merkitystä kaikkien kestävyystavoitteiden muutosvoimana. Yhteistyössä haluttiin niin ikään löytää suomalaisia esimerkkejä sekä kehittää asiantuntijuutta poikkihallinnollisessa vuorovaikutuksessa.
”Hankkeen myötä kestävästä kehityksestä tuli jotain sellaista, jota sai luvan kanssa tehdä. Yhteistyö voimaannutti ja omasta työstä tuli merkityksellisempää. Olemme avanneet yhdessä keskusteluja, joita ei ilman hanketta olisi ehkä koskaan syntynyt”, erityisasiantuntija Antti Huntus Taiteen edistämiskeskuksesta sanoo.
”Pääsimme vertailemaan vastuullisuustavoitteitamme ja kulttuuritoimijuuttamme sekä pohtimaan, mitä kulttuurinen kestävyys tarkoittaa. Se, että neljällä virastolla on nyt kädenjälki, merkitsee valtavaa harppausta meille kaikille”, Suomenlinnan hoitokunnan hallintojohtaja Kirsi Moisander lisää.
”Ei mikään kertaluonteinen interventio,
vaan uuden kehityskulun käynnistäjä”
Kestävät viraston -hanke lisäsi virastojen sisäistä ja keskinäistä keskustelua, jäsensi jo tehtyä työtä sekä vauhditti tarvittavia muutoksia. Kaverivirastot ottivat niin yhteisiä kuin myös omia askeleita kestävämmän ja resurssiviisaamman toiminnan tiellä.
Virastot arvostavat yhteistä tekemistä, positiivisia törmäytyksiä, kaverisparrailua sekä virastojen johdon vahvaa sitoutumista hankkeeseen. Kaikki tämä kasvatti ymmärrystä siitä, että kestävä kehitys merkitsee muutoksia lähes kaikessa tekemisessä. Kyse on yhteisen toimintakulttuurin muutoksesta.
Kestävästä kehityksestä on tullut osa henkilöstön työarkea, sillä hankkeen olemassaololta ei ole voinut välttyä. Se on näkynyt mm. yhteisinä tilaisuuksina, työpajoina, toimintaohjelmina, digityökaluina ja työskentelynä yhteisellä verkkoalustalla. Yhteistyö on tuonut myös voimaa ja valoa kestävän kehityksen edistämistyöhön sekä avannut silmiä näkemään kulttuurin muutosvoiman ja mahdollisuudet.
Kestävät virastot ei ole kaverivirastolaisten mukaan hankkeena mikään kertaluonteinen interventio, vaan uuden kehityskulun käynnistäjä. Työ jatkuu – opittavaa ja tutkittavaa riittää.
Jos pitää nostaa yksi asia ylitse
muiden, mikä se voisi olla?
”Kulttuuri(perintö)alalla on kestävää kehitystä edistävää osaamista. Sille on käyttöä ja sillä on laajempaakin yhteiskunnallista merkitystä. Jokaisen työ on tärkeää kestävän kehityksen tavoitteiden edistämiseksi. Yhteistyö on todella palkitsevaa – yhdessä meissä on voimaa”, Ulla kiteyttää.
”Kulttuurilla on valtava potentiaali toimia kestävyysmurroksen muutosvoimana, ja suuri osa tästä on vielä tutkimatta. Kestävyystavoitteet antavat uuden viitekehyksen tarkastella kulttuurityötä”, Antti korostaa.
”Yhteistyö on tuonut rikkautta ajatteluumme ja lähentänyt toisiamme. Se on antanut potkun kestävän kehityksen perustyölle ja nostanut työn uudelle, aiempaa helpommin ymmärrettävälle tasolle”, Kirsi lisää.
”Yhteinen näkemys kädenjäljen merkityksestä on vahvistunut utuisesta ajatuksesta aiempaa kirkkaammaksi. Vastuullisuus kuuluu virastoissa kaikille, ja kestävä kehitys otetaan nyt huomioon kaikessa päätöksenteossa”, Kristiina kertoo.
Kansallisarkistossa kestävä kehitys on viety osaksi kehityskeskustelua, mikä sekin virittää uusia tuulia. ”Valtiolla on töissä noin 75 000 ihmistä, joten jos jokainen heistä miettisi kerran vuodessa, miten oma työ on kestävää, meillä olisi pian 75 000 kestävän kehityksen lähettilästä”, Antti tuumii.
Kaverivirastot lyhyesti
- Kansallisarkisto vastaa kansallisen asiakirjallisen kulttuuriperinnön säilymisestä, edistää tekoälyyn ja tieteen uudistuviin menetelmiin perustuvaa tiedonhallintaa sekä asiakirjatiedon avointa saatavuutta.
- Museovirasto on kulttuuriperinnön asiantuntija, palvelujen tuottaja ja toimialansa kehittäjä. Se kartuttaa, hoitaa ja esittelee kulttuurihistoriallista kansallisomaisuutta sekä tallentaa, tuottaa ja välittää tietoa.
- Suomenlinnan hoitokunta on opetus- ja kulttuuriministeriön alainen valtion virasto, joka hallinnoi, ylläpitää, restauroi ja esittelee Suomenlinnaa.
- Taiteen edistämiskeskus (Taike) on taiteen edistämisen asiantuntija- ja palveluvirasto. Taike edistää taidetta kansallisesti ja kansainvälisesti sekä edistää omalta osaltaan kulttuuria.
Samassa veneessä eli kaverivirastot matkalla Suomenlinnaan. Kuvassa (vas.) Kansallisarkiston Kristiina Laine, Valtiokonttorin Liisa Virolainen, Museoviraston Leena Marsio ja Ulla Salmela, Taiteen edistämiskeskuksen Antti Huntus sekä Suomenlinnan hoitokunnan Kirsi Moisander.
