Olen Sami Sihvo, maisterivaiheen valtio-opin opiskelija Turun yliopistosta. Työskentelin kesä–elokuussa 2020 oikeusministeriön ohjausyksikössä tehden selvitystä Yhdistyneiden kansakuntien (YK) kestävän kehityksen tavoitteiden (Sustainable Development Goals eli SDGs) integroimisesta hallinnonalan syksyn tulossopimusneuvotteluihin. Agenda2030-toimintaohjelman kaikista 17 kestävän kehityksen tavoitteesta viisi nousi oikeusministeriön hallinnonalan kannalta relevanteiksi:
- SDG 5 – Sukupuolten tasa-arvo
- SDG 10 – Eriarvoisuuden vähentäminen
- SDG 12/13 – Vastuullista kuluttamista ja ilmastotekoja
- SDG 16 – Rauha, oikeudenmukaisuus ja hyvä hallinto.
Monet Agenda2030:n teemoista ovat niin perustavanlaatuisia, että niiden rooli oikeusministeriön ja sen hallinnonalan virastojen toiminnassa on jo käytännössä sisäänrakennettua. Esimerkiksi tavoitteen 16 osalta, joka on eniten juuri oikeusministeriötä koskeva, pelkästään vaikkapa tuomioistuinten tehokas ja riippumaton toiminta tai ministeriön itsensä kannalta tehokas lainsäädäntötyö ja sen valmistelu edistävät tavoitteeseen pääsyä.
Vakavia kansallisia puutteita kuitenkin löytyy. Esimerkiksi Suomi on (naisille) väkivaltainen maa, vihapuheen määrä on noussut ja se kohdistuu haavoittuvassa asemassa oleviin ryhmiin, kuten vähemmistöihin ja nuoriin. Lisäksi uhrien asema muun muassa ihmiskauppatapauksissa on heikko. Monien Suomen SDG 16:ta käsittelevien kansainvälisten indeksien ja maavertailujen perusteella oikeusavun saamiseen liittyy puutteita (prosessien hinta ja kesto), eikä ilmastotavoitteissa Suomi ole nykyisillä panostuksillaan saavuttamassa puoleentoista asteeseen jäävän lämpenemisen rajoittamisen tavoitetta.
Työn eteneminen ja käsitellyt teemat
Kartoitimme haastattelumuodossa ministeriön ja sen hallinnonalan asiantuntijoiden näkemyksiä kestävän kehityksen relevanttiudesta ja toimenpide-ehdotuksista. Joissain virastoissa Agenda2030 oli selkeästi tunnistettu, kun taas muissa yhteyksien ja toimenpide-ehdotusten löytäminen oli selkeästi vaikeampaa. Usein suurimmiksi kehittämisen esteiksi nousivat resurssit, mutta esimerkiksi sukupuolten tasa-arvon kohdalla tunnistettiin myös koulutuksen ja asenteiden muutoksen tärkeys.
Haastatteluiden aihekirjo on ollut laaja aina ihmiskaupasta ja korruptiosta vankiloiden ruokapalveluihin. Selkeimmät, oikeastaan kaikkia aloja ja koko työtä läpileikkaavat teemat, liittyivät:
- tiedon analysointiin ja käyttöön,
- yhdenvertaisuusarviointeihin (Leaving No One Behind -hankkeen kontekstissa) ja lainsäädäntöhankkeiden ihmisvaikutusarvionteihin,
- vihapuheen vastaiseen työhön,
- etätyön rooliin ja potentiaaliin ilmastotekona ja
- digitalisaation hyödyntämiseen yhdenvertaisuuden edistämisessä.
Osana työtä kartoitettiin myös Suomen kansainvälistä asemaa eri indeksien valossa sekä kansallisen ja ministeriötason tekemää työtä tavoitteiden eteenpäin viemisessä.
Harjoittelu kokemuksena
Yhteisönä ja työpaikkana oikeusministeriö oli antoisa, ja erilaisissa haastatteluissa pääsin tutustumaan monipuolisesti talon toimintaan. Kesä meni harjoittelupaikan myötä kuin siivillä, vaikka, sattuneesta syystä, kaikki työt etänä tehtiinkin. Korkeakouluharjoittelijan näkökulmasta työ antoi sopivasti haastetta – minulle ainakin haastatteluiden tekemisen osalta, joista aikaisempaa kokemusta ei ollut kertynyt – mutta omaa opintotaustaa pääsi myös hyödyntämään. Tämän kombinaation voi sanoa olevan tärkeää niin alalla kuin alalla.
Kestävän kehityksen teemojen parissa työskentelyn koin myös avartavaksi, sillä Agenda2030:n teemat ovat hyvin monipuolisesti erilaisia yhteiskunnallisia ongelmakohtia valaisevia. Koska oikeusministeriön hallinnonalan virastojen toiminta koskettaa läheisesti ennen kaikkea haavoittuvassa asemassa olevia ihmisryhmiä, koin työssäni myös merkitykselliseksi heidän ongelmiensa esiintuomisen. Kestävän kehityksen agendalla on paljon potentiaalia näiden ongelmien ratkaisemiseksi.
