Voiko sote-uudistus olla unelmien ammatti? Kyllä, jos valtiovarainministeriön muutosjohtaja Ville-Veikko Ahoselta kysytään. Nyt puhutaan siitä, mistä aiemmin ei ole juurikaan puhuttu eli kolmannesta demokratian tasosta.
Vuodenvaihde 2022-2023 oli finanssineuvos Ville-Veikko Ahoselle erityisen jännittävä. Muutosjohtajan pesti hyvinvointialueiden toiminnan käynnistäjänä on ollut varoivaisestikin arvioituna mittava – onhan kyseessä Suomen historian suurin hallinnollinen uudistus.
Helmikuun alkupuolella Ahonen sai huokaista helpotuksesta, sillä toimeenpanon ensimmäinen siirtymä onnistui usealta sadalta kuntatoimijalta 21 hyvinvointialueelle kaikin tavoin turvallisesti.
”Olen tullut alun perin valtiovarainministeriöön kunta- ja aluehallinto-osastolle tekemään suurta kuntauudistusta. Sittemmin olen ollut mukana jokaisella sote-kierroksella kymmenen vuoden ajan. Tämä on ollut hieno matka ja monella tavalla unelmatyö”, Ahonen hymyilee.
”Moni on vuosien ajan kyseenalaistanut, onko julkisella hallinnolla muutoskyvykkyyttä viedä läpi näin suurta rakennemuutosta, joka hakee vertaistaan koko maailmassa. Nyt voin sanoa, että kyllä meillä on.”
”Uusi demokratiataso on jäänyt vaille ansaitsemaansa huomiota”
Vaikka siirtymä onnistui, Ahonen ei heittäytynyt laiskottelemaan. Viikon hengähdystauon jälkeen alkoi uudistumisen aika. Nyt kohdataan sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen vuosikymmenien kehitysvelka, lähdetään muuttamaan toimintaa ja vakiinnuttamaan uusia toimintatapoja.
”Merkittävänä asiana tähän liittyy uuden demokratiatason vakiinnuttaminen, joka on jäänyt julkisessa keskustelussa täysin vaille sitä huomiota, joka sille kuuluisi”, Ahonen korostaa.
Hyvinvointialueiden myötä Suomeen on tullut kolmas demokratian taso valtion ja kuntien väliin. Ahosen mukaan vallan ja vastuun tasapaino on muuttunut ja se hakee julkisessa hallinnossa paikkaansa. Tämän merkitystä harva on miettinyt. Vakiintumiseen voi mennä vuosia.
”Meillä on hallinto, johon luotetaan, mutta toisaalta tilanne on nurinkurinen siinä mielessä, etteivät ihmiset koe pääsevänsä vaikuttamaan. Nyt jos koskaan hyvinvointialueilla on tuhannen taalan paikka lähteä luomaan uutta demokratiaa.”
”Alueellinen demokratia on hyvä esimerkki ihmisten osallistamisesta”
Tasapaino valtion, hyvinvointialueiden ja kuntien välillä hakee muotoaan, mutta mitä kaikkea uusi demokratia alueilla voi olla?
”No, sanopa se. Jos katsoo julkista keskustelua hyvinvointialueiden demokratiasta, se on ollut hyvinkin negatiivista. Olen itse demokratiafani ja uskon, että demokratia on myös uusien hyvinvointialueiden kulmakivi. Se on jotain sellaista, johon ihmiset pääsevät kiinnittymään, vaikuttamaan arkipäivän palveluihin ja osallistumaan keskusteluun”, Ahonen vastaa.
”Suomen suurin hallinnollinen muutos tapahtuu eritahtisesti, mikä on sekä hyväksyttävää että ymmärrettävää”, Ville Veikko Ahonen toteaa.
”Alueellisen demokratian luominen ja suoran päätöksenteon vahvistaminen ovat koko uudistuksen lähtökohtia. Hyvinvointialueiden vahvuus on siinä, että alueilla on päättäjiä, jotka tuntevat ihmisten arjen ja tietävät, mihin suuntaan viedä sitä – sen sijaan, että päätösvalta olisi ministeriöissä ja virkamiehillä. ”
”Alueellinen demokratia on hyvä esimerkiksi siitä, miten ihmiset saadaan osallistumaan. Tähän tarvitaan nuorisovaltuustoja, vammaisneuvostoja ja vanhusneuvostoja, mutta myös asukasraateja ja muita suoria yhteyksiä asukkaisiin. Myös erilaisten järjestöjen tulee olla entistä vahvemmin mukana.”
”Uskon, että uudistus on lopulta monille helpotus”
Ahonen korostaa yhteistyötä, sillä uudistus muuttaa kaikkia toimijoita. ”Kannustamme siihen, etteivät hyvinvointialueet ihan yksin miettisi asukkaiden osallistamista ja demokratian kehittämistä, vaan ottaisivat mukaan kunnat. Tämä siksi, että asukkaat ovat hyvinvointialueille ja kunnille yhteisiä. Koska myös monet asiat ovat monien toimijoiden yhteisiä, niitä on hyvä ratkoa yhdessä.”
Ahosen mukaan kunnat joutuvat nyt luomaan nahkansa uudestaan. Muutos voi olla monelle hankala paikka, koska kunnat ovat pitkään mieltäneet itsensä sosiaali- ja terveyspalveluiden sekä pelastustoimen tuottajiksi ja järjestäjiksi.
”Uskon, että uudistus on kuitenkin lopulta monille helpotus. Pienemmät kunnat pystyvät keskittymään esimerkiksi elinvoiman ja kyläyhteisöidentiteetin vahvistamiseen, ja suuremmilta kaupungeilta vapautuu resursseja kaupunkikehittämiseen, elinympäristön kehittämiseen sekä muihin kasvuun liittyviin tehtäviin.”
Demokratia buustaa uudistumishakuisia hyvinvointialueita
Sote-uudistuksen merkittäviä tavoitteita ovat olleet muun muassa paremmat palvelut, yhdenvertaisuus ja ”se kuuluisa integraatio”, jossa ihmistä ei pompoteta luukulta toiselle. Muutokset alkavat jo vaiheittain näkyä uusina ja sujuvimpina palveluina.
”Tällä rakenteella tavoitteet voivat toteutua, kuten yhdenvertaisuus. Esimerkiksi asiakasmaksut ja tuet harmonisoituvat jo alueilla. Myös palvelut alkavat olla ihmisille samankaltaisia ja samalla tasolla olevia.”
”Olin ehkä vuodenvaihteessa vielä hieman skeptinen, milloin hyötyjä alkaisi näkymään, mutta niitä on jo tullut sitäkin kautta, että työntekijät ovat alueella yhteisiä ja liikkuminen toimipisteiden välillä on aiempaa helpompaa.”
Hyvää esimerkkiä uudistamisessa näyttävät esimerkiksi Pohjois-Pohjanmaa, Pohjois-Savo, Pirkanmaa ja Keski-Suomi. ”Näillä alueilla on hyvä draivi muutoksen tekemisessä ja uudistumisessa. Yksi keskeinen asia on demokratia: poliittinen johto ja viranhaltijajohto ovat yhdessä ymmärtäneet suunnan, johon mennään. Muun muassa näillä alueille on myös ymmärretty, etteivät hyvinvointialueet ole pelkkä sotea, vaan kyse on myös alueen elinvoimasta.”
”Enpä ole koskaan aiemmin rohjennut sanoa, mutta nyt…”
Hyvinvointialueet tarvitsevat Ahosen mukaan työrauhaa muutoksen tekemiseen. Se on toive myös tulevalle hallitukselle: sekä kunnat että hyvinvointialueet ansaitsevat vähintään yhden hallituskauden mittaisen työrauhan isoista muutoksista ja reformeista.
”Sote on ollut pitkään vitsien kohde. Se on sääli, koska kyse on todella isosta asiasta. Toivon, että jatkossa sotesta tulisi mieleen muun muassa hyvinvointi, arjen sujuvuus, turvallisuus, osallisuuden tunne ja luottamus hallintoon”, Ville-Veikko Ahonen sanoo.
”Toivon, että sote-keskustelu siirtyy jatkossa rahan ja kuntarajojen sijaan kuntien tulevaisuuteen, palveluihin ja aitoon demokratiaan. Kuntien on nyt keksittävä uusi roolinsa ja erikoistuttava omiin vahvuuksiinsa ja oman identiteettinsä löytämiseen, mikä on suuri mahdollisuus.”
Sote-uudistus on kokonaisuudessaan 15-20 vuoden projekti ensimmäisistä askelista laskettuna. Iso askel otettiin, kun sote-kysymys irrotettiin kuntarakennekysymyksestä ja päädyttiin uuden hallinnontason rakentamiseen. Sen jälkeen kysymys on ollut enemmänkin mallista, joka menee läpi perustuslaissa. Suomalainen jättiuudistus on saanut huomiota myös maailmalla.
”Kansainvälisesti on ihmetelty sitä, että Suomi lähti megareformin tielle eikä tekemään pieniä muutoksia. Näin valtavaa reformia ei käsittääkseni olekaan tehty missään aiemmin. Enpä ole koskaan aiemmin rohjennut sanoa, mutta nyt väittäisin, että tämä malli on varsin hyvä malli.”
