Tekoälyhuuma kukoistaa, mutta miten se vaikuttaa työelämään ja millä aikataululla? Entä miten käy työn tuottavuuden tai työtyytyväisyyden? Pysyvätkö organisaatioin teknologian kehityksen vauhdissa? Näin vastaa Aalto-yliopiston Jukka Luoma.
Strategisen johtamisen laitoksen apulaisprofessori Jukka Luoma kiinnostui tekoälystä ja datan hyödyntämisestä organisaatioissa jo paljon ennen tekoälyhuumaa ja Chat GPT:n keksimistä. Tänä päivänä Aalto-yliopistossa on käynnissä Smarter Work with Generative AI -tutkimusprojekti.
”Sen tavoitteena on ymmärtää, miten yritykset ja organisaatiot voisivat hyödyntää uutta teknologiaa mahdollisimman hyvin. Rinnakkain kulkee kaksi kehityspolkua, mutta eri tahdissa: teknologiakehitys on usein päätähuimaavan vauhdikasta organisaatioiden varsin verkkaiseen tahtiin verrattuna”, Luoma sanoo.
Vauhdin eritahtisuus oli Luoman mukaan nähtävissä silloinkin, kun internet ja henkilökohtaiset tietokoneet yleistyivät: organisaatioissa ei saatu aikaan nopeaa tuottavuusvaikutusta. Vaikka organisaatiot muuttuvat teknologian myötä, iso muutos tapahtuu usein uusien toimijoiden kautta, jotka haastavat vakiintuneita toimintatapoja.
”Isot ovat yleensä hitaita, mutta poikkeuksiakin on”
Luoma nostaa esimerkiksi yhdysvaltalaisen, vuonna 2008 perustetun Airbnb-palvelun, joka toi markkinoille uuden tavan majoittaa ja majoittua.
”Jokin hotelliketju olisi periaatteessa voinut keksiä vastaavan palvelun jo kauan sitten, mutta eipä keksinyt. Ja jos olisi keksinyt, se olisi ollut äärimmäisen kallista toteuttaa ilman internetiä ja älylaitteita. Vakiintuneet organisaatiot katsovat uutta teknologiaa olemassa olevan toimintalogiikkansa näkökulmasta, josta hyötyjen näkeminen ainakin lyhyellä aikavälillä voi olla rajallista.”
”Yleensä isot organisaatiot ovat hitaampia kuin pienet. Byrokratia ja esimerkiksi juridiset vastuut hidastavat nopeita liikkeitä ja tuottavat varovaisuutta – ihan ymmärrettävistä syistä. Mutta poikkeuksiakin on, kuten Verohallinto, joka on hyvä esimerkki siitä, miten hyvin ja proaktiivisesti uutta teknologiaa on lähdetty hyödyntämään.”
”Tekoäly ei välttämättä lisää työtyytyväisyyttä”
Usein tekoäly kiinnostaa ja pelottaa tai jotain siltä väliltä. Paljon puhutaan siitä, miten tekoäly vaikuttaa työn tuottavuuteen tai tekoäly käyttäjien työtyytyväisyyteen. Aihetta on tutkittu, mutta tuloksia tulkittaessa tulee Luoman mukaan aina huomioida, miten tutkimus on tehty, keneltä on kysytty ja ovatko kyseisten henkilöiden työtehtävät tekoälylle sopivia.
”Tulokset voivat olla tutkimuksesta riippuen jopa ällistyttäviä. Yleistyksenä voidaan sanoa, että jos kolmasosa työajasta saadaan tekoälyn avulla tietyistä tehtävistä pois ja siirrettyä tuottavampaan tekemiseen, silloin vaikutus on suuri.”
”Organisaatioissa mietitään nyt kuumeisesti, miten tekoälyä voidaan hyödyntää tuottavuuden kasvattamiseksi”, Jukka Luoma sanoo.
”Kannattaa myös huomioida, että monet tutkimukset tehdään ikään kuin vakuumissa, jossa ympäröivä maailma, yhteiskunta ja organisaatio ovat muuttumattomia. Kun tekoälyn ansiosta aikaa näyttää säästyvän, työtahdin voisi ajatella olevan leppoisampi. Nämä eivät kuitenkaan kulje käsi kädessä. Todellisuudessa työn vaatimustaso todennäköisesti kasvaa ja työn tekemisen tahti kiristyy tuotto-odotusten kasvaessa.”
”Investoiko organisaatio sellaiseen teknologiaan, joka tekee työstä vain vähän kivampaa ilman tuottavuuden kasvua? Se on hyvin epätodennäköistä. Pikemminkin tavoitellaan sitä, että ihmisestä saadaan enemmän irti. Vaikka tekoälyn mahdollisuudet on syytä ottaa vakavasti, kehitys voi johtaa myös työelämän huonontumiseen ja työtyytymättömyyden kasvuun.”
”Tämä linkittyy jälleen organisaatioiden muutoksen vaikeuteen. Jotta saamme uudesta teknologiasta merkittäviä hyötyjä, organisaatioiden pitää ryhtyä toimimaan uudella tavalla ja etsimään uusia toimintatapoja.”
”Kuinka altista työ on tekoälylle – mihin se vaikuttaa?
”Yleistetysti voisi sanoa, että jos työ on näyttöpäätteen äärellä tapahtuvaa, tekoäly todennäköisimmin vaikuttaa työn muuttumiseen. Ihan näin yksiviivaista vaikutus ei kuitenkaan ole, koska töihin liittyy myös ns. pidäkkeitä. Esimerkiksi tutkimusmaailmassa suhtaudutaan varauksellisesti tekoälyn käyttämiseen tutkimustyössä. Monissa organisaatioissa myös lainsäädäntö vaikuttaa”, Luoma vastaa.
”Voidaan kysyä, onko tietty asia enää arvokas ihmisen tekemänä aktiviteettina, jos se on helppo tehdä tekoälyllä? Jos vaikkapa tietyntyyppisen tekstin voi tuottaa helposti tekoälyllä, miksi tarvitsemme sen tuottamiseen ihmistä? Miksemme sen sijaan anna lukijalle työkalua, jonka avulla hän voi yhä enenevässä määrin itse hallinnoida vaikkapa mediasisältöjä?”
Luoma korostaa, etteivät työt häviä, mutta työkuvat muuttuvat. ”Ehkä yliopistomaailmassa keskitytään tulevaisuudessa tutkimusten kirjoittamisen sijaan uuden softan ja uusien työkalujen tuottamiseen, joiden avulla voidaan tukea ihmisten oppimista uuden teknologian avulla”, Luoma tuumii.
”Miten ihmisen rooli muuttuu, sitä on vaikea sanoa”
”Vaikka softat ovat jo pitkään korvanneet ihmistyötä, uudet työkalut eivät kuitenkaan aina tarkoita sitä, että niiden avulla asiat olisivat paremmin. Sehän jo tiedetään, että ihmiset kaipaavat henkilökohtaista palvelua sen sijaan, että yrittäisivät keskustella chatbottien kanssa”, Luoma toteaa.
”Työntekemisen tapojen muutoksesta kertoo sekin, että tänä päivänä on suorastaan retroa tavata ihmisiä kasvokkain. Teams on säästänyt varmasti ainakin matkustusaikaa, mutta onko siitä syntynyt suuri tuottavuusloikka? Sitä ei vielä tiedetä, mutta on selvää, että teknologian avulla olemassa olevaa työtä voidaan tehdä yhä tehokkaammin. Yhteiskunnalliset vaikutukset voivat olla suuriakin.”
”Nyt organisaatioissa mietitään kuumeisesti, miten tekoälyä voidaan hyödyntää tuottavuuden kasvattamiseksi. Vaikka työn sisällöt eivät muuttuisi, tehtävät voidaan tehdä halvemmalla, nopeammin sekä laadukkaammin ja sitä kautta ehkä tuottavammin. Toisaalta merkittävät tuottavuusparannukset edellyttävät, että tekoälyä sovelletaan uudenlaisten työtehtävien luomiseen”, Luoma muistuttaa.
