Tunnekokemukset työyhteisössä eivät ole vain yksilöiden sisäisiä tapahtumia. Ne muovaavat myös johtajuutta ja keskinäistä vuorovaikutusta. Tutkija Marjo Lamminen puhuu kollektiivisesta ilmiöstä.
Tampereen yliopiston kasvatiksi tunnustautuvan Marjon taustalta löytyy pitkä ura liike-elämän kehitystehtävissä muun muassa metsä- ja energiateollisuudessa. Työn merkityksellisyyttä miettiessään Marjon tie vei takaisin tuttuun yliopistoon ja tohtoriopintojen pariin.
Tutkijan työstä seurasi yrityksen johtamisen alaan kuuluva väitöskirja: Johtajuus emotionaalisena ilmiönä: etnografia johtajuuden rakentumisesta vuorovaikutuskäytänteessä. Aihe sai alkunsa Marjon omista työelämän kokemuksista.
”Aloin miettiä, mitä kokouksissa tapahtuu? Miksi olo on toisinaan innostunut ja toisinaan suorastaan voimaton? Miksi itse tulkitsen näin ja kollega ehkä ihan toisin? Aloin ymmärtää, että käsiteltäviä asioita enemmän merkitystä on vuorovaikutuksella ja ihmisten välisillä suhteilla”, Marjo kertoo.
”Emotionaaliset tulkinnat syntyvät rituaalien kautta”
Asiasta kertovat myös johtajuusbarometrit, jotka osoittavat, että vuorovaikutukseen liittyvät näkökohdat koetaan oleellisimmiksi syiksi työtyytymättömyyteen, työpaikan vaihtoihin ja työssä kuormittumiseen.
”Silti me keskitymme edelleen usein yksittäisen johtajan toimintaan ja tarkastelemme emootioita yksilöiden sisäisinä tapahtumina”, Marjo sanoo.
Emotionaalisesta näkökulmasta on tullut 2020-luvun johtajuustutkimuksissa suoranainen megatrendi. Näissä tutkimuksissa korostuvat Marjon mukaan kuitenkin pitkälti tunneälyn kaltaiset käsitteet, tunteiden hallinta sekä yksilölliset osaamiset ja ominaisuudet.
”Itse näen, että emotionaaliset tulkinnat rakentuvat yhdessä ollessa rituaalisissa käytänteissä. Kyse on sosioemotionaalisesta kulttuurista ja kollektiivisesta ilmiöstä – siitä, miten olemme toistemme kanssa yhteydessä.”
Huutelua ja ilkkumista niin sanallisesti kuin kehollisesti
Marjo ottaa esiin tuoreen esimerkin eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan tulehtuneesta työilmapiiristä, joka on noussut syksyn aikana otsikoihin kansanedustaja Ville Merisen myötä.
”Merinen on kertonut julkisuudessa avoimesti siitä, miten ahdistavaa valiokunnassa on työskennellä. Kokouksissa huudellaan, ivataan ja ilkutaan niin sanallisesti kuin kehollisesti ilman tahtoa rakentaa yhteistä merkitystä. Eduskunnan kahvilassa samat henkilöt näyttävät olevan hyvissä väleissä ja jutustelevan ystävällisessä hengessä.”
Mitä valiokunnassa oikein tapahtuu? ”Kyse ei ole yksilöiden ominaisuuksista tai persoonallisuuden piirteistä, vaan vuorovaikutuskäytänteestä”, Marjo vastaa. Tästä päästäänkin syvemmälle väitöskirjan tuloksiin.
”Työpaikalla on mukana aina sekä keho että mieli”
Marjo lähti väitöstyössään tutkimaan emootioiden roolia johtajuuden kehittymisessä asiantuntijaorganisaatiossa, jossa käytiin läpi strategista uudistusvaihetta. Kuuden kuukauden kenttäjakson aikana kerätty aineisto koostui osallistuvan havainnoinnin menetelmällä tehdyistä päiväkirjamerkinnöistä, valokuvista, piirroksista ja haastatteluista.
”Näiden avulla tutkin, miten johtajuus ja tunnekokemukset liittyvät toisiinsa arjen käytänteissä. Tulosten myötä kävi selville, että tunnekokemukset eivät ole vain yksilöiden sisäisiä tapahtumia, vaan ne muovaavat johtajuutta ja vuorovaikutusta työyhteisössä.”
Marjo Lamminen toimii tällä hetkellä lehtorina liiketoiminnan perustutkinnon englanninkielisessä koulutusohjelmassa Tampereen seudun ammattiopistossa.
”Samalla on tärkeää ymmärtää, että ihmisillä on työpaikalla mukanaan sekä keho että mieli. Emme voi jättää kumpaakaan pois emmekä toimia vain rationaalisesti. Menneisyys ja sosiomateriaalinen ympäristö osallistuvat kehollisten kokemusten ja muistojen kautta niin johtajuussuhteiden kehittymiseen kuin tilanteiden ja tapahtumien tulkitaan.”
”Kehollisuuden merkitystä ei välttämättä tunnisteta tai tunnusteta, mutta havainnoimalla se on vahvasti nähtävissä. Kyse on myös hiljaisesta vallankäytöstä: siitä, miten olemme mukana esimerkiksi nyökyttelemällä ja puhujaan kohti kääntymällä tai vetäytymällä tilanteesta poispäin ja tuijottamalla tyhjyyteen. Tulkinnat voivat olla kehojen välisiä.”
”Rituaalit edistävät yhteisen ymmärryksen kehittymistä”
Marjo tarjoilee organisaatioille uuden näkökulman kehittää johtajuutta kiinnittämällä huomiota arjen käytänteisiin eli siihen, mitä työpaikoilla tapahtuu sekä miten tilanteita ja kohtaamisia tulkitaan.
”Koska tunnekokemus on vuorovaikutuksessa syntyvä ja työyhteisön dynamiikkaan liittyvä ilmiö, sitä kannattaa opetella ymmärtämään. Se myös vie painetta johtajaroolissa olevalta henkilöltä, sillä sosioemotionaalinen kulttuuri syntyy yhdessä tekemällä, jossa jokaisella on vastuu.”
”Yhteiset rituaalit, kuten vuorovaikutus-, kommunikointi- ja reagointitavat edistävät yhteisen ymmärryksen kehittymistä ja yhteistyön tulkintaa. Ilman yhteisiä rituaaleja tulkinnat voivat jäädä työyhteisössä hyvinkin yksilöllisiksi, mikä puolestaan vaikuttaa yhteisten tavoitteiden toteuttamiseen.”
Marjo ehdottaa, että perinteisten poissa työympäristöstä pidettävien johtajuusvalmennusten sijaan keskityttäisiin yhdessä tunnistamaan koko työyhteisön sosioemotionaalista kulttuuria ja sen ominaispiirteitä. ”Tämä vaatii uskallusta erottautua johtajuudesta sankarillisena myyttinä ja tarkastella sitä vuorovaikutteisesta näkökulmasta, jossa johtajuus ei ole vain yksilökeskeisiä taitoja ja keinoja kulttuurisesta ympäristöstä irrallaan.”
