Tilastoa pidetään harvoin ilonaiheista. Sama juttu uutisissa: huonot saavat huomion, ongelmat nostetaan esiin. Epäkohtia ei voi ratkaista, jos niitä ei edes huomata eikä ole tietoa.
Ensimmäinen nainen tänä vuonna 160 vuotta täyttävässä Tilastokeskuksessa oli Tekla Hultin. Saadakseen aktuaarin viran vuonna 1900 hänen oli ”anottava vapautusta sukupuolestaan”. Senaatti myönsi Teklalle erivapauden sukupuolen aiheuttamasta esteestä.
Tohtori Hultin teki tilastoa mm. köyhäinhoidosta ja teollisuuden työoloista, mutta muistetaan paremmin saavutuksistaan politiikassa, järjestötoiminnassa, yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa.
Pitkät trendit antavat toivoa
Kun katsotaan laajoja kehityskaaria, tämän päivän synkät uutiset asettuvat toisenlaiseen, tilastojen valoon. Elinolot Suomessa ovat kohentuneet tavalla, josta Tekla Hultin saattoi vain uneksia.
Historioitsija Rutger Bregman toteaa saman maailmanlaajuisella perspektiivillä: ”Äärimmäisessä köyhyydessä elävien osuus maailman väestöstä on laskenut lähes 90 prosentilla, ja vauraiden maiden köyhien elintaso on nyt korkeampi kuin kuninkaiden ja keisarien pari vuosisataa sitten.”
Kuninkaiden lapsistakin kuoli entisaikaan valtaosa jo pienenä. Englannin kuningattaren Anna Stuartin 17 lapsesta vanhimmaksi elänyt William kuoli 11-vuotiaana.
”Nykyisin pikkulapsen kuolema on rikkaissa maissa harvinainen murhe ja koko maailmassakin lapsikuolleisuus on vain kymmenesosan siitä, mitä se oli prinssi Williamin aikaan”, Bregman kirjoittaa Moraalinen kunnianhimo -kirjassaan.
Kaikki eivät kuitenkaan tunnu olevan perillä näistä hyvistä uutisista. ”Esimerkiksi Suomessa ja Norjassa vain kahdeksan prosenttia ihmisistä ajattelee maailman kehittyvän parempaan suuntaan, ja Ranskassa ja Australiassa vain kolme prosenttia.”
Parhaat kyvyt kehittävät lisää ongelmia
Asioita voisi parantaa edelleen, jos suuntaisimme voimavaramme oikein. Tähän asti parhaat paukut on laitettu rikkaiden ongelmien ratkaisuun. Siinä sivussa on syntynyt lisää ongelmia.
Kaikki eivät kuitenkaan halua vain rahaa ja mukavaa elämää. Monet nuoret haluavat työskennellä jonkin hyvän ja merkityksellisen eteen. Esimerkkejä ja innoitusta voi hakea Rutger Bregmanin perustaman The School for Moral Ambitionin sivustolta.
Bregman väittää, että keksijät ovat pelastaneet ihmishenkiä enemmän kuin mandelat ja äititeresat yhteensä. Harmi vaan, että tällä haavaa niin monet lahjakkuudet haaskaavat aikaansa tekemällä ”suhteellisen hyödyttömiä sovelluksia ja algoritmeja”.
”Jos haluamme jotenkin vastata aikamme suuriin haasteisiin, tarvitsemme kokonaisen armeijan moraalisesti kunnianhimoisia tekniikkavelhoja.”
Esimerkki tällaisesta pioneerista on Jonas Salk, poliorokotteen kehittänyt virologi, jonka keksintöä maailma juhli vuonna 1955. Salkilta kysyttiin, kenellä rokotteen patentti on: ”No, sanoisin, että ihmiskunnalla. Ei siihen ole patenttia. Voisiko auringon patentoida?”
Mitä aurinkoon tulee, yksi Moraalinen kunnianhimo -teoksen vaikuttavimmista tilastokuvioista näyttää aurinkoenergian kustannusten 99 prosentin laskun 1970-luvulta. Yhtä vaikuttava on tarina kolmesta pioneerista, joita ilman tähän ei olisi päästy. Yksi oli syrjäisen yliopiston professori, toinen sekopäänä pidetty kunnanvaltuutettu, kolmas konkurssin tehnyt yrittäjä…
Polkupyörä ja pesukone, vapautuksen moottorit
Bregman ei ole naiivi teknologiaoptimisti. ”Historia on täynnä keksintöjä, jotka eivät tuoneetkaan yhteistä edistystä.” Laivateknologian loikkaa 1500-luvulla käytettiin orjien rahtaamiseen.
Monen keksinnön hyödyt ovat tulleet sietämättömän hitaasti kaikelle kansalle, haitat taas eniten niille, joilla on vähiten maksukykyä välttää niitä.
Mutta keksinnön voi ymmärtää laajemminkin. Uusi käsitys syrjäyttää vanhan. Nainen ei tarvitsekaan vapautusta sukupuolestaan tehdäkseen tilastoja. Elämä voikin olla parempaa ilman luontoa tuhoavaa kulutusta.
Nykyisien haasteiden ratkomiseen tarvitaan varmaan molempia: niin elämäntapaamme ja ajatteluumme liittyviä kuin teknologisiakin innovaatioita.
Esimerkki voisi olla keinolihan kehittäminen. Bregman ei yllättyisi, jos vielä tämän vuosisadan aikana teollisen maatalouden tuottaman lihan syönti kiellettäisiin (maailmassa teurastetaan päivässä yli 200 miljoonaa eläintä, kertoo tilastotieto edempänä kirjassa).
Keinolihan keksimisestä huolimatta eläinaktivistien vastarinta on silti ollut tarpeen: ”…on osaksi juuri heidän ansiotaan, että viime vuosina on investoitu bioteknologiaan.”
Näin on ollut ennenkin: naisten asema on 150 vuodessa muuttunut lainsäädännöllä mutta myös keksintöjen kautta. Bregmanin mukaan polkupyörän keksiminen antoi naisille enemmän liikkumavapautta kuin koskaan aiemmin.
Ruotsalainen lääkäri ja tilastovalistaja Hans Rosling puolestaan piti tärkeimpänä keksintönä pesukonetta, joka vapautti naiset tuntikausien pyykkäämisestä.
Roslingin perillisten pyörittämän Gapminder-säätiön sivuilla voi käydä päivittämässä käsityksiään maailmasta faktapohjaisiksi. Kun itse teen sivuston testejä, olen enimmäkseen väärässä – ja molempiin suuntiin. Uutisnarkkarina käsitykseni kehityksestä on liian synkkä, mutta yhtä lailla sivuston faktat – erityisesti ympäristön osalta – herättävät myös muutoksen tarpeeseen.
Mukaan pyytäminen on ratkaisevaa
Ensireaktioni oli torjuva, kun minua pyydettiin kirjoittamaan. Vanhan lehtimiehen kyynisyyskin tarjoutui avuksi: ToivoTeoiksi25 -teemavuosi – näitähän on nähty…
Vaan kun luin viestiä eteenpäin, irti luikerteleminen ei tuntunutkaan oikealta. Ja niin sitten kirjoitin tämän; ei mikään sankariteko, lähdin kuitenkin mukaan.
Ketkä sitten kykenevät oikeasti maailmaa muuttaviin tekoihin? Varmaan vain poikkeusyksilöt, jos hekään?
Rutger Bregman kertoo tutkimuksesta, jossa selvitettiin, mikä oli ratkaiseva tekijä, kun jotkut auttoivat juutalaisia piileskelemään natseilta Hollannissa. Se ei ollut moraalinen jalous tai edes aikaisempi suhde juutalaisiin. Yksi seikka vaikutti ratkaisevasti, se täyttyi 96 prosentilla toimeen tarttuneista.
Heitä oli pyydetty.
”Jos jotakuta pyydettiin auttamaan piileskelijöitä, vastaus oli lähes aina myönteinen.” Monissa tapauksissa pyyntö osoittautui käännekohdaksi, pyydetty auttoi vielä useampaa ja veti muitakin mukaan toimintaan. ”Vastarinta oli eräänlainen virus.”
Bregman toivoo samanlaista leviämistä nyt. Hänen sankarinsa on Thomas Clarkson, joka 25-vuotiaana opiskelijana osallistui Cambridgen yliopiston kirjoituskilpailuun, aiheena orjuuden oikeutus. Clarkson osallistui saadakseen mainetta kirjoittajana, ei tiennyt aiheesta mitään, mutta syttyi orjuuden lopettamisen asialle, onnistui tartuttamaan sen muihinkin ja sai lähes 50 vuotta myöhemmin nähdä päivän, jona orjuuden lopettava laki säädettiin Englannin parlamentissa.
Tutkimuksen opetus on tämän jutun lopetus: Tee jotain ja pyydä muitakin mukaan. Pitkässä juoksussa se voi näkyä jopa tilastoissa.
Kirjoittaja on Tilastokeskuksen Tieto&trendit-verkkolehden erikoistoimittaja. Hans Roslingin toivoa nostattavista tilastokuvioista Kitarat per capita on hänen suosikkinsa.