Matka oppimiskulttuurin lähteille

Viime syksynä viisi valtion organisaatiota aloitti yhteisen tutkimusmatkan kohti oppimiskulttuurin uudistamista oppimismentoroinnin avulla. Kyseessä on Sosped säätiön Feeniks-hanke, jonka tavoitteena on uudistaa työelämän oppimiskulttuuria ja vahvistaa organisaatioissa innostavaa, yhteisöllisyyteen ja yhdessä oppimiseen pohjautuvaa oppimismyönteisyyttä. Valtiokonttorin Työelämäpalvelut on toiminut hankkeen kummina ja yhteistyökumppanina saattaen viisi erilaista valtion työpaikkaa yhteisen oppimisen äärelle.

– Feeniks-hanke on STEA:n rahoittama kehityshanke, jonka tehtävänä on tukea työn murroksen keskellä olevia työntekijöitä vertaismentoroinnin avulla. Pyrimme vastaamaan strategisen puolueettomasti työssä oppimisen isoon kysymykseen siitä, onko vastuu oppimisesta työntekijällä vai työnantajalla. Me tuemme molempia osapuolia, rohkaisten heitä innostumaan oppimisesta, kertoo hankepäällikkö Miikka Vuorinen Sosped säätiöstä.

Tutkimusmatka alkoi elokuussa, kun osallistuvien virastojen HR johto kokoontui ensimmäisen kerran. Yhteinen työskentely alkoi viraston oppimiskulttuurin analysoinnilla, jonka perusteella virastot määrittelivät kehittämiskohteita ja tavoitteet sille, mihin oppimismentoroinnilla halutaan vaikuttaa. Tavoitteisiin määriteltiin esimerkiksi asiantuntijarooliin kasvaminen, esimiesosaamisen vahvistaminen ja esimiesten vertaistuki sekä muutoksessa elämisen valmiuksien lisääminen.

Konkreettisesti päästiin vauhtiin, kun reilut 30 tulevaa oppimismentoria aloitti kolmen työpajan mittaisen oppimismentorivalmennuksensa. Kulmakivinä valmennuksessa olivat vertaisuus, oman tarinan hyödyntäminen osana mentorointia, työn kehittämisen ja työssä oppimisen ymmärtäminen sekä fasilitointi. Valmennus tuntui olevan oivalluttava oppimismatka. Kun sen päätteeksi laadittiin oma oppimismentorin huoneentaulu, syntyi myös oivallus siitä, että laadinta ei olisi onnistunut vielä ensimmäisellä kerralla.

– Näemme oppimismentoroinnin ennen kaikkea työyhteisön oppimista vertaistasolla edistävänä toimintana. Oppimismentorin keskeisiä työkaluja ovat esimerkiksi työn tuunaus, vertaisuus ja reflektointi sekä kyky fasilitoida, kertoo Feeniks-hankkeen Mertzi Bergman Sosped säätiöstä.

Ensimmäisestä tapaamisesta alkaen innostus yhteiseen oppimiseen ja uudistumiseen oli lähes käsin kosketeltavissa, vaikka virtuaalisesti kohdattiinkin. Oppimiskulttuurin analysoinnin perusteella oli havaittavissa, että vaikka organisaatioissa allekirjoitetaan oppimisen tärkeys, sen tukemisen keinot voivat vielä osin perustua vanhoihin oletuksiin oppimisesta erillisenä, työstä irrallisena kokonaisuutena.

Kansallinen taso ja ruohojuuritaso kohtaavat

Valmentautuminen oppimiskulttuurin ja -mentoroinnin kehittämiseen sattui hyvään ajankohtaan. Ennen joulua julkistetun parlamentaarisen työryhmän jatkuvan oppimisen uudistamisen linjauksien mukaan jatkuvan oppimisen tulisi työpaikoilla nivoutua strategiaan ja toimintatapojen tulisi kannustaa oppimiseen. Samalla on kuitenkin hyvä myös tiedostaa jatkuvaan oppimiseen sisältyvä kuormitusriski ja tutkijatohtori Heikki Kinnarin sanoin muistaa pohtia myös sitä, mitä ja ketä varten jatkuvaa oppimista tarvitaan, ketä varten ja miksi opiskellaan ja kenen tarpeita opiskelu palvelee.

Työyhteisöjen valmius oppimista tunnistavaan ja mahdollistavaan vuorovaikutukseen ja myös yksilön oma kyvykkyys toimintansa reflektointiin, tiedon jakamiseen ja verkostoitumiseen korostuu, kun maailma on vaikeasti ennakoitava ja vauhti on nopea. Oppimismentoroinnin avulla voidaan esimerkiksi kysyä, pystymmekö näkemään erilaiset oppimisen paikat arjen työssä? Osaammeko tunnistaa oppimisen tiloja ja paikkoja kuten erilaiset ongelmanratkaisutilanteet ja onnistumiset?

Julkisen hallinnon strategian päämäärien mukainen moninaisuus ja kyky kuvitella mahdollisia tulevaisuuksia tarkoittaa, että on pidettävä huolta siitä, että meillä on tilaa jaetulle ihmettelylle, tarinoille ja pohdinnoille työn arjessa. Oppimismentoroinnin avulla voisimme ehkä luoda tilaa tällaiselle moniarvoisuutta, rohkeutta ja muutoskyvykkyyttä edistävälle vuorovaikutukselle.

Oppimismentoroinnissa on kyse myös ihmisten välisten hyvien suhteiden rakentamisesta ja vaalimisesta työyhteisössä.  Sen avulla voidaan vaikuttaa psykologiseen turvallisuuteen, jonka vallitessa käännymme mielellämme toisten puoleen avun ja tuen saamiseksi, luotamme toisiimme sekä teemme mielellämme yhteistyötä toisiltamme oppien.

– On ollut rohkaisevaa nähdä, kuinka oppiminen ja hyöty eivät ole olleet kiinni siitä, kuinka paljon organisaatiossa on kokemusta mentoroinnista. Toisten kulttuureihin tutustuminen on aina mielenkiintoista, hankepäällikkö Miikka Vuorinen Sosped säätiöstä tiivistää.

Matka jatkuu 2021 tule mukaan!

Feeniks-hanke tulee toteuttamaan valtionhallinnolle kaksi uutta valmennuskokonaisuutta vuoden 2021 aikana. Lisätietoa valmennuksesta infotilaisuuksissa 25.1. klo 12.30-13.30 ja 17.2.klo 10.00–11.00. Ilmoittaudu mukaan!

Syksyn valmennukseen osallistuneet oppimismentorit ovat jo aloittaneet organisaatioidensa suunnitelman mukaisen toiminnan ja saavat siihen tukea edelleen myös Feeniks-hankkeelta. Valtiokonttorin Työelämäpalvelut toteuttaa vuoden 2021 aikana kaksi oppimismentoreiden oppimisverkostotapahtumaa, joissa päästään osalliseksi oppimismentorointikokemuksista ja -tuloksista sekä innovoimaan uusia avauksia. Tapahtumat ovat avoimia kaikille asiasta kiinnostuneille. Lisätietoa myöhemmin Valtiolla.fi-sivustolla.