Myönteisyys vahvistaa työyhteisöä

Työyhteisöjen myönteisyys tuo laajempaa käyttäytymisen repertuaaria, suurempaa joustavuutta ja vaikeuksien kestokykyä sekä parempia sosiaalisia resursseja.

Tiimeissä ihmisten kesken ilmaistujen myönteisten tunteiden osuus tuottaa ennustamattomuutta ja vaihtelua keskinäiseen vuorovaikutukseen. Tämä puolestaan avartaa katsantoa, tehostaa yhteistyötä, lisää luovuutta ja organisaation kestävyyttä haasteiden edessä. Oikein hyödynnettynä tämä tuottaa pitkällä tähtäimellä taloudellista menestystä. Tieto on harvoin yksissä tai edes johtoryhmänkään käsissä.

Negatiivisuus sen sijaan kapeuttaa ajattelu- ja toimintamalleja, mikä johtaa helposti ilmapiirin rapautumiseen ja keskinäisen arvostuksen vähenemiseen ja kilpailun lisääntymiseen. Tuolloin ihmiset eivät oikeasti kohtaa ja kuuntele toisiaan, kun jokainen puolustaa vain omaa näkökulmaansa. Pahimmassa tapauksessa kommunikaatiota ei juurikaan ole. Jumittuneessa ilmapiirissä ei synny uusia innovaatioita.

Tarpeita tukeva ympäristö ottaa toisten näkökulman huomioon, kannustaa itseilmaisuun ja omaan tulkintaan. Säännöt ovat perusteltuja, palaute on rakentavaa ja pääosin myönteistä – aina kuitenkin yksilöä ja ryhmää arvostavaa.

Rangaistuksen uhka, liian tiukkojen määräaikojen antaminen, arviointi, vertailu ja kilpailu vähentävät motivaatiota. Samoin ympäristö, jossa yksilön epäpätevyyttä tuodaan esille. Myönteinenkin ulkoinen palkkio saatetaan kokea kontrolloimisena, mikä vähentää motivaatiota.

Kontrolloivassa ympäristössä keinoja ovat suostuttelulla pakottaminen, uhat, rangaistukset, palkinnot, kilpailu sekä vaativa kieli. Kontrolloimalla ihmisen voi saada tekemään asioita, mutta yksilön tahtoa ei voi pakottaa. Mikäli tähän jossain tilanteessa on tarvetta, hyvä perustelu ja tunteiden huomioinen auttavat.