Komealta kuulostava sanapari, deliberatiivinen demokratia, sitouttaa, motivoi ja lisää luottamusta. Se sopii niin yhteiskunnan kuin työyhteisön toiminnan kehittämiseen. Tohtorikoulutettava Hanna-Kaisa Pernaa kertoo, mistä ihmeestä oikein on kysymys.
Deliberatiivinen demokratia puhuttaa niin politiikan tutkijoita kuin työelämän kehittäjiä. Deliberatiivisella demokratialla tarkoitetaan ”puntaroivaa demokratiaa”, jossa päätökset syntyvät kansalaisten kanssa tasa-arvoisesti keskustelemalla.
”Asia on Suomessa hyvinkin ajankohtainen, kun ajatellaan hallituksen lupauksia politiikan uudistamisesta. Uudenlaisen vuorovaikutuksen kehittämisessä kansalaismielipiteellä on kasvava merkitys”, Hanna-Kaisa toteaa.
Kansan ääni esiin ja kuuluviin
”Tutkimukset osoittavat, että mielipiteet lähenevät toisiaan, kun kuulemme toisiamme ja keskustelemme tasa-arvoisesti”, Hanna-Kaisa Pernaa sanoo.
Hanna-Kaisan työpaikalla, Vaasan yliopiston sosiaali- ja terveyshallintotieteen tutkimusryhmässä, on vahva suuntaus deliberatiiviseen demokratiaan. Hanna-Kaisa yhdistää sen omassa väitöskirjassaan kompleksisuuteen sekä antisipaatioajatteluun eli toivotun tulevaisuuden ennakointiin.
”Olen kiinnostunut hyvinvointiin liittyvistä asioista, joiden kehittämiseen deliberatiivinen demokratiakin olennaisesti liittyy. Kyse on kansalaisten osallistamisesta ja osallistumisesta”, Hanna-Kaisa tiivistää.
”Esimerkiksi julkisia palveluja ei voi kehittää ilman käyttäjien näkökulmaa, vaikka näin usein tapahtuu. Palveluiden käyttäjät eivät välttämättä tule lainkaan kuulluiksi, ja poliittisia päätöksiä tekevät ihmiset, joilla ei ole eikä edes voi olla tietoa siitä, miten paljon palveluja käyttävä kansanosa palvelunsa kokee.”
Kansalaisaloitteesta keskusteluun
Deliberatiiviseen demokratiaan sisältyy ajatus siitä, että kaikilla kansalaisilla on oikeus ja mahdollisuus osallistua heitä koskevaan päätöksentekoon. Keskusteleva demokratia ei kuitenkaan ole pelkkää puhetta, vaan tavoitteena on yhteiseen lopputulokseen pääseminen ja päätöksentekoon vaikuttaminen.
”Deliberatiivinen demokratia tarjoaa ratkaisuja edustuksellisen demokratian ongelmiin vahvistamalla luottamuksen synnyttämistä sekä yhteisen hyvän ajattelua. Deliberatiivinen demokratia korostaa vastavuoroisuutta ja erilaisten mielipiteiden kunnioitusta”, Hanna-Kaisa lisää.
Kansalaisaloite voitaisiin yhdistää deliberatiiviseen demokratiaan.
Käytännössä deliberatiivinen demokratia voi saada monenlaisia muotoja, kuten kansalaisraati, kansalaiskokous, kansanäänestys tai kansalaisfoorumi. Jo vanhan ajan kyläkokouksilla oli aikanaan tärkeä rooli yhteisten asioiden hoitamisessa.
”Esimerkiksi kansalaisaloite voitaisiin yhdistää deliberatiiviseen demokratiaan, jolloin kyse ei olisi vain ehdotuksesta ja vastaehdotuksesta, vaan aidosta keskustelusta, jossa eri osapuolet tulevat kuulluiksi ja nähdyiksi.”
Kaikki hyöty keskustelusta irti
Nykyaikainen demokratia on Hanna-Kaisan mielestä edelleen hyvä, muttei kaikilta osin kompleksisessa maailmassa toimiva. Demokratiankin on uudistuttava.
”Ylhäältä alas annetut päätökset, hierarkkiset organisaatiot ja autoritaarinen kulttuuri eivät ole enää tätä päivää. Globaalien verkostojen maailmassa halutaan ja voidaan vaikuttaa ihan eri tavalla kuin aiemmin.”
Asiasta ei yksinkertaisesti tiedetä riittävästi.
Deliberatiivisen demokratian tutkimus ja teoria ovat menneet paljon eteenpäin, mutta käytännön tasolla sen toteuttamisessa riittää vielä tekemistä. Asiasta ei yksinkertaisesti tiedetä riittävästi.
”Voi olla jopa niin, että kansalaisten osallistuminen nähdään joissain tilanteissa uhkana perinteisille päätöksenteon tavoille. Parhaimmillaan kansalaisten kuuleminen on kuitenkin suuri apu päättäjille – jotain sellaista, jota ei kannata missään tapauksessa jättää hyödyntämättä.”
Malleja kotimaasta ja maailmalta
Tietämättömyyttä on siitäkin, millaisia erilaisia muotoja deliberatiivinen demokratia voi käytännössä saada. Hyviä esimerkkejä sen käytöstä löytyy niin Suomesta kuin maailmalta.
Esimerkiksi Oregonin osavaltiossa Yhdysvalloissa kansalaisaloitteita arvioivat kansalaisraadit ovat olleet käytössä jo vuosikymmeniä. New Yorkin 9/11-terrori-iskujen jälkeisessä uudelleenrakentamisessa kuultiin kansalaisten toiveita. Irlannissa deliberatiivinen kansalaiskokous keskustelee ja tuottaa suosituksia mm. ilmastonmuutokseen, aborttiin ja väestön ikääntymiseen liittyen.
Suomen Akatemian ja Turun yliopiston PALO-hankkeessa kehitetään deliberatiivisia osallistumisen käytäntöjä lyhytjänteisen julkisen päätöksenteon ja hallinnon ongelmien ratkaisuksi. Oikeusministeriön toimeksiannosta on järjestetty deliberatiivinen kansalaisraati suomalaisen demokratian kehittämisestä, ja vuonna 2012 perustettiin Deliberatiivisen demokratian instituutti kokoamaan yhteen alan toimijoita.
Hyviä kokemuksia löytyy myös terveydenhuollosta ja monista kunnista, joissa on kehitetty omia malleja, kuten Jyväskylän, Vaasan ja Säkylän kansalaisraadit, deliberatiiviset World Café -tilaisuudet sekä Helsingin kaupungin uusi osallisuus- ja vuorovaikutusmalli.
Työyhteisöä kehittämään
Deliberatiivinen demokratia istuu myös työpaikoille. ”Keinot voidaan keksiä jokaisessa työyhteisössä omin päin ja omaan organisaatioon sopivalla tavalla. Homma toimii niin valtion tasolla kuin yksittäisessä virastossa. Alkuun pääsee kokeilemalla ja tutustumalla muiden kokemuksiin”, Hanna-Kaisa sanoo.
Mielipidettä saa muuttaa olematta takinkääntäjä.
Deliberatiivisessa demokratiassa oleellista on se, että mielipidettä saa muuttaa olematta takinkääntäjä. Keskustelun kautta muiden osallistujien näkökulmien tarkastelussa ymmärrys kehittyy ja oma ajattelu saa uusia puolia.
”Kompleksisessa maailmassa on hyvä ottaa mukaan arvokeskustelu: miten haluamme kehittää yhteisöämme? Tutkimustietoa ja asiantuntijatietoa tulisi niin ikään hyödyntää enemmän. Tämäkin onnistuu deliberatiivisen demokratian avulla eli kuulemalla ja keskustelemalla.”
Mitä puntaroiva demokratia antaa?
- Ihmisten äänet ja erilaiset näkökulmat perusteluineen tulevat esiin. Tullaan nähdyiksi ja kuulluiksi.
- Keskustelun kautta yhteinen mielipide ja ymmärrys kehittyvät.
- Työyhteisön me-henki tiivistyy ja työhyvinvointi kehittyy.
- Sitoutuminen yhteiseen päätöksentekoon kasvaa.
- Vaikuttamisen mahdollisuus motivoi.
- Työn merkityksellisyys ja työyhteisön merkitys kasvavat.
- Luottamus lisääntyy.
Teksti: Sari Okko | Kuvat: Vaasan yliopisto ja Pixabay
