Kaiku -verkoston kevätpäiviä on pidetty toukokuussa läsnätilaisuuksina jo pitkään ja tällekin keväälle sellainen oli kalenteroitu ValtioExpoa seuraavalle päivälle. Olosuhteet muuttuivat nopeasti maaliskuussa, jolloin Kaiku yhteistyöryhmä päätti järjestää päivät virtuaalisesti. Ajatus taustalla oli, että jos joku taho, niin kehittäjät pystyvät järjestämään tilaisuuden myös etänä.
Kevätpäivän teemoina olivat
- Resilienssi ja sopeutuminen muutokseen
- Oppiminen työyhteisön voimana
- Työyhteisön psykologinen turvallisuus
Hyvin ajankohtaiset teemat siis. Päivän ohjelmassa vaihtelivat tarinatuokiot, joissa taustoitettiin teemoja, ja pienryhmä ja suurryhmäkeskustelut, joissa syvennettiin ymmärrystä. Toteutuksen tukena käytettiin Zoom kokoustyökalua sekä Howspace alustaa keskusteluissa ja niiden koosteiden laadinnassa.
Resilienssistä alusti Nina Lyytinen, joka määritteli sen sujuvaksi ja joustavaksi toiminnaksi muuttuvissa tilanteissa sekä kyvyksi palautua ennalleen vastoinkäymisistä. Se on myös kykyä oppia vastoinkäymisistä ja haasteista. Tämä kevät on vaatinut hyvää resilienssiä sekä yksilöiltä, että organisaatioilta. Yhteisessä keskustelussa nousi esiin voimavarojen tunnistamisen merkitys. On tärkeää tunnistaa se, mikä toimii ja mihin kannattaa panostaa. Toisaalta poikkeustilanteessa on merkityksellistä tunnistaa se, mikä on mahdollista ja mihin itse pystyy vaikuttamaan.
Oppimisesta työyhteisössä alusti Vilma Mutka. Hän lainasi edelleen ajankohtaista oppivan organisaation määritelmää Leenamaija Otalalta: ”Organisaatio, joka osaa houkutella ihmiset tuottamaan uusia ideoita, oivaltamaan, uskaltamaan kokeilla lannistumatta uusia asioita mukavuusalueensa ulkopuolella ja oppimaan kokeiluistaan ketterästi, on voittaja.” Kysymys siis heräsi, miten luodaan oppiva organisaatio? Yhteisessä keskustelussa esille nousi dialogin merkitys oppimiselle. Erityisesti kun on kiire, voi olla hankalaa löytää aikaa dialogin käymiselle ja reflektiolle, jotka kuitenkin ovat keskeisiä oppimisen kannalta. Ratkaisuna esitettiin, että siihen kiinnitettäisiin jatkossa tietoisemmin huomiota. Aikaa kalenteroitaisiin sille ja yhteistä keskustelua lisättäisiin.
Kolmannessa tarinatuokiossa Nina Lyytinen alusti miten psykologista turvallisuutta voisi vahvistaa työyhteisössä. Turvallisuus on tärkeää, sillä se mahdollistaa dialogin ja reflektion ja sitä kautta tehostaa oppimista ja resiliessiä. Turvallisessa organisaatiossa on mahdollista kokea olonsa turvalliseksi, kokea olevansa arvostettu ja hyväksytty, olla eri mieltä ja tuoda esiin myös kritiikkiä, olla keskeneräinen ja esittää erilaisia vähemmänkin pohdittuja ajatuksia. Yhteisössä ei tarvitse pelätä toisten suhtautumista virheisiin eikä tarvitse esittää olevansa täydellinen tai valmis.
Keskustelussa korostettiin positiivisen uteliaisuuden merkitystä sekä kuuntelemista. Avoimelle ja arvostavalle dialogille ja kuuntelemiselle on varattava aikaa ja huomiota. Pysähtymällä kohtaamaan toisen ja kuulemalla hänen sanomansa rakennetaan turvallisuutta.
Tilaisuuden lopuksi vielä reflektoitiin yhdessä kuultua ja opittua. Hanna Perälä hienosti kiteytti kaavaan dialogi + psykologinen turvallisuus + resilienssi => jatkuva oppiminen. Päivän teemat kietoutuivat hienosti yhteen ja niistä muodostui eri näkökulmista katsoen yhtenäinen kokonaisuus.
Osallistujat olivat tilaisuuteen sangen tyytyväisiä, suurin osa palautekyselyn perusteella innostui ja sai hyviä vinkkejä arkeensa. Teemat puhuttelivat hienosti tässä erikoisessa uudessa arjessa, mutta kantavat myös muulloin tilanteiden muuttuessa.
