Poliisin työssä ei voi valita työtehtäviään, mikä korostaa vahvan resilienssin merkitystä kaikissa poliisin tehtävissä ja työhyvinvoinnissa. Näin ajattelimme kaksi vuotta sitten, kun Helsingin poliisilaitoksen resilienssivalmennuksen suunnittelu aloitettiin. Tuolloin resilienssi tarkoitti meille selviytymiskykyisyyttä eli yksilön ja ryhmän valmiuksia säilyttää toimintakykynsä ja palautua työn arjessa sen psykososiaalisesta ja fyysisestä kuormittavuudesta huolimatta. Kuormittavuuden lähteitä voivat olla vaikeasti ennakoitavat tilanteet ja tehtävät, organisaation ja toiminnan muutokset, tehtävien ja resurssien välinen epätasapaino tai erityiset kriittiset tilanteet. Emme osanneet tuolloin sijoittaa lähteiden listalle maailmanlaajuisen pandemian aiheuttamaa poikkeustilannetta.
Poliisilla on vakiintuneet ja toimivat käytännöt kriittisten tilanteiden jälkitoimissa. Helsingin poliisilaitoksen Resilienssiä työn arkeen -valmennuksella 2018–2019 (Kaiku-hanke) halusimme tuoda jälkitoimien rinnalle myös ennakoivaa näkökulmaa. Tavoitteena oli kokeilla, miten voisimme lisätä valmiuksiamme toimintakyvyn säilyttämiseen arjen työssä ja vahvistaa myös palautumistaitojamme.
Resilienssi liittyy niin yksilön kuin työyhteisönkin toimintaan ja siinä voidaan kehittyä ennakoivastikin. Tutustumme resilienssiimme yleensä vasta silloin, kun sitä tarvitaan, mutta samalla se myös rakentuu kokemuksellisesti. Resilienssissä ei ole kyse ainoastaan palautumisesta vaan myös kyvystä uudistua ja oppia sekä löytää uusia ratkaisuja yli aiemmin totuttujen toimintatapojen. Tänä keväänä tämä kyky on tärkeämpää kuin osasimme kuvitellakaan.
Resilienssin rakentaminen alkaa itsetuntemuksesta, niin yksilön kuin työyhteisönkin kohdalla, ja ajatusten ja tunteiden tiedostaminen, ymmärtäminen ja käsittely ovat avainasemassa. Se on eräänlaista mielen ja toiminnan joustavuutta, tuen pyytämistä ja antamista, yhdessä oppimista. Esimerkiksi tämän opimme resilienssistä hankkeen aikana. Yhdessä oppivalla ryhmällä on kykyä myös uusiin ratkaisuihin.
”Koko ryhmä koki yhteisen työskentelymme erittäin myönteisesti. Erityisen tärkeää oli työpajassa saatu aika ja ohjaus ryhmän yhteiselle keskustelulle. Tämä työskentely auttoi meitä tunnistamaan ja ymmärtämään ryhmässä olevia voimavaroja sekä löytämään ratkaisukeinoja ryhmän kohtaamiin haasteisiin. Tällä on selvästi yhteys suorituskykyymme ja voimme näitä taitoja hyödyntää jatkossakin ryhmän toiminnassa.”
Tutkimustiedon perusteella tiesimme jo etukäteen, että resilienssivalmennuksen onnistumisen ehtoja ovat vapaaehtoisuus, johdon sitoutuminen ja kytkentä arjen työhön. Niinpä toimimme siten myös tässä hankkeessa. Hankkeen suunnittelu käynnistyi poliisikomentajan toimeksiannosta ja tukemana, tavoitteiden määrittelyä tehtiin laajalla rintamalla johdon kanssa ja yhteistoiminnassa, ja valmennukseen hakivat oma-aloitteisesti kokonaiset työryhmät esimies mukaan lukien.
Lopulta valmennukseen lähti mukaan kahdeksan kiinnostunutta ja kokeiluhaluista työyhteisöä, jotka osallistuivat vajaan vuoden kestäneeseen valmennukseen. Valmennuksessa tutkittiin omaa ja ryhmän resilienssiä itsearviointikyselyillä ja kokeiltiin erilaisia resilienssivalmiuksia vahvistavia menetelmiä ja toimintatapoja. Valmennuksen ryhmäkohtaisia näkökulmia resilienssiin olivat stressinhallinta ja -säätely, tilannetaju, psykologinen pääoma ja työyhteisötyönohjaus. Työskentelyssä käytettiin itsearviointien lisäksi pohdintatehtäviä, pari- ja ryhmäkeskusteluja, harjoituksia, välitehtäviä ja havaintopäiväkirjoja. Valmennuksen päätteeksi ryhmät kokoontuivat yhteiseen kokemusten koontifoorumiin reflektoimaan tehtyä ja opittua. Pisteenä i:n päällä toteutettiin Resilienssi pop up -päivä koko henkilöstölle.
Resilienssivalmennus voi tutkitusti myös vahvistaa organisaation työhyvinvointiajattelua ja -toimintaa. Näin myös Helsingin poliisilaitoksessa.
– Meille tämä Kaiku-hanke osoitti, että resilienssiä kannattaa rakentaa, ja että työtä on hyvä jatkaa askel kerrallaan ja työyhteisölähtöisesti. Lisäsimme valmennuksen psykososiaalisen tuen tarjontaamme henkilöstölle, kertoo poliisikomentaja Lasse Aapio.
Resilienssi on tärkeä valmius niin tässä poikkeustilanteessa kuin koronan jälkeisessäkin poliisin työn arjessa, sanoo Lasse Aapio.
Valmennuksen alussa ja lopussa tehdyt henkilökohtaisen ja työyhteisön resilienssin itsearvioinnit kertoivat lähtökohtaisesti hyvistä valmiuksista, kuten turvallisuusalalle on tyypillistä. Loppumittaus kuitenkin osoitti myös myönteistä kehitystä erityisesti työyhteisön resilienssissä esimerkiksi ratkaisukeskeisyydessä, muutosvalmiudessa ja yhteisöpystyvyyden tunteessa.
Myös osallistujien kertomien kokemusten perusteella hankkeella on ollut toivottuja vaikutuksia työyhteisöissä. Kokemustarinoissa mainittiin avoimempi keskustelukulttuuri, ajan varaaminen yhteiselle keskustelulle viikoittain, asioiden jakaminen ja pulmien ratkominen yhdessä, työn ja vapaa-ajan pitäminen erillään aiempaa paremmin, parempi ymmärrys työtovereiden erilaisuutta ja erilaisia työtapoja kohtaan, positiivisempi ja selkeämpi arki, sekä keskittyminen asioihin, joihin voimme itse vaikuttaa.
Aiemman tutkimuksen perusteella resilienssivalmennus voi myös vahvistaa valmiuksia stressinkäsittelyyn, vaikka resilienssi onkin stressinsäätelyä paljon laajempi ilmiö. Niin tässäkin valmennuksessa. Osallistujamme kertoivat erityisesti toimivista työkaluista, joita valmennuksesta sai stressinsäätelyyn ja -hallintaan.
”Työpajassa on käyty ryhmän kesken hyödyllisiä keskusteluja ja saatu esimerkkejä. Yksi merkittävä oivallus on ollut se, miten omille aivoilleen voi tiettyjen menetelmien avulla opettaa kuormituksen hallintaa. Esimerkiksi, että työasioiden ajatteleminen päättyy työmatkalla tietyn liikennemerkin kohdalla – sehän toimii!”
Yksi kannustavimmista palautteista oli toivomus, että resilienssivalmennus olisi yhtä pakollinen kuin poliisitehtäviin kuuluva voimankäyttökoulutus ja virka-aseen tasokoe. Ajatusten, tunteiden ja kokemusten käsittelyvalmiuksien harjoittamisella on myös tärkeä roolinsa työn arjessa.
Resilienssin rakentaminen
Valmennuksen jatkamista auttaa myös hankkeen aikana rakennettu Resilienssiä työn arkeen -verkkotietopaketti poliisihallinnon TuveMoodle-oppimisympäristöön. Verkkotietopaketti vastaa kysymyksiin, mitä resilienssi on, miten oman ja työyhteisön resilienssin voi tunnistaa ja miten resilienssiä voi rakentaa (katso oheinen kuvio). Verkkopaketti sisältää ohjeistukset useista valmennuksen aikana kokeilluista harjoituksista resilienssin rakentamiseksi sekä vinkkejä myös muista aineistoista ja harjoituksista. Tietopakettia voi käyttää itsenäisesti tai yhdessä työyhteisön kanssa.
Matkalla resilienssin ymmärtämiseen ja rakentamiseen meitä ovat ohjanneet psykologi Soili Poijula, psykologi Nina Lyytinen, psykoterapeutti Markku Andelin, businesscoach Tuovi Haikala sekä poliisilaitoksen tilannetajuohjaajat. Heille kaikille iso kiitos matkakumppanuudesta.
Kirjoittajat: Tuija Hytönen, Johtava asiantuntija, Valtiokonttori ja Tuula Vehmas, Henkilöstöasiantuntija, Helsingin poliisilaitos | Kuva: Pixabay
Tuija Hytönen on Helsingin poliisilaitoksen henkilöstön kehittämispäällikkö, joka työskentelee henkilökierrossa Valtiokonttorin Työelämäpalveluissa.
Tuula Vehmas on Kaiku-kehittäjä ja työskentelee Helsingin poliisilaitoksen Henkilöstön kehittämispalveluissa.
Valtiokonttorissa on keväällä 2020 aloitettu työ, jossa tutkitaan mahdollisuuksia auttaa organisaatiota arvioimaan ja kehittämään resilienssiään. Lue lisää uutiskirjeestä >
Tuija Hytönen (kuva: Valtiokonttori)
Tuula Vehmas (kuva: Inka Lahtinen)
