Sä oot mun voimaeläin

Usein puhutaan siitä, kuinka jokaisen tulisi löytää sisäinen voimansa, kasvaa itsevarmaksi ja vaikuttavaksi omilla ehdoillaan. Se on totta. Mutta joskus voima ei lähde meistä itsestämme. Joskus se tulee toisen katseesta, kannustuksesta, eleestä, tai hiljaisesta tuesta. Joskus se tulee siitä, että joku uskoo sinuun silloinkin, kun et itse jaksa.

Me kaikki voimme olla toisillemme voimaeläimiä. Sellaisia ihmisiä, joiden lähellä tulee olo: ”Mä pystyn tähän.”

Voima ei aina synny yksin – joskus sen antaa joku toinen

Työelämä on täynnä tilanteita, joissa tarvitsemme toisiamme. Kun uupumus hiipii, palautteen puute kalvaa, tai muutokset tuntuvat raskailta, pieni kannustus voi kannatella pitkään. Toisen sanoma lause voi muuttaa suunnan koko päivälle – hyvässä ja pahassa.

”Sä hoidit ton hienosti.” ”Täällä on turvallista mokailla.” ”Sun idea sai mut ajattelemaan uudella tavalla.”

Nämä sanat voivat olla se kipinä, joka sytyttää rohkeuden. Ne muistuttavat, että olemme näkyviä, että meillä on merkitystä.

• ”Maailma on täynnä kaktuksia, mutta meidän ei tarvitse istua niiden päälle” (Will Foley) –

Jokainen meistä kohtaa työssään joskus piikkejä – kiirettä, väärinymmärryksiä, tai epävarmuutta. Kun ympärillä on ihmisiä, jotka muistuttavat omasta arvosta ja kannattelevat pienillä sanoillaan, kaktukset jäävät taustalle. Ne eivät enää pistä yhtä pahasti.

Työyhteisön voima rakentuu vuorovaikutuksessa

Voimaantuminen ei ole yksilölaji. Se syntyy suhteissa, joissa tunnemme olevamme arvostettuja, kuultuja ja tuettuja. Kun joku kuuntelee ilman kiirettä, tai antaa tilaa keskeneräisyydelle, rakennamme yhteyttä. Kun joku jakaa oman epävarmuutensa, syntyy tilaa inhimillisyydelle.

Todellinen vahvuus ei tarkoita sitä, että pitäisi olla jatkuvasti vahva. Se tarkoittaa, että voi nojata toisiin, ja antaa toisten nojata itseään. Se on vastavuoroisuutta, ei yksin selviämistä. Työelämässä emme koskaan ole yksin, vaikka välillä siltä tuntuisi.

On hetkiä, jolloin omat voimat tuntuvat loppuvan. Tuntuu, että kaikki muut jaksavat, pärjäävät ja osaavat – paitsi minä. Juuri silloin joku pieni ele voi palauttaa uskon. Hymy, vilkaisu, viesti Teamsissa: “Moro, miten menee?” Usein se, mikä tuntuu toisesta pieneltä, voi olla toiselle suuri. Kun joku näkee sinut silloin, kun tunnet olevasi näkymätön, se voi muuttaa kaiken.

Ole se voimaeläin, jonka itse tarvitsisit

Työpaikan ilmapiiri ei rakennu strategioista, vaan arkisista kohtaamisista. Siitä, että joku muistaa nimen. Siitä, että joku kysyy, miten voit – ja jaksaa kuunnella vastauksen. Hyvä työyhteisö ei synny siitä, että kaikki ovat samanlaisia, vaan siitä, että jokaisella on lupa olla äänessä omalla tavallaan.

Voimme jokainen kysyä itseltämme:

• Milloin viimeksi sanoin kollegalle jotain kannustavaa?
• Kenelle voisin osoittaa, että hän on tärkeä osa yhteisöä?
• Milloin pysähdyin kuuntelemaan toista oikeasti, ilman kiirettä, tai valmiita vastauksia?

Kun toimimme näin, rakennamme työyhteisöä, jossa on turvallista olla oma itsensä. Samalla voimaannumme itsekin. Yllättävän usein toista vahvistaessa vahvistuu myös itse ja kohtaamisista kasvaa jotain suurempaa.

Voimaeläin ei ole mikään supersankari. Se on se tyyppi, jonka kanssa uskaltaa olla ihan vaan ihminen. Se, jonka seurassa oma ajattelu kirkastuu ja epävarmuus kutistuu.

Sä oot mun voimaeläin. Entä jos sanoisit sen jollekin tänään?

Ja entä jos huomaisit, että joku ajattelee niin juuri sinusta.