Siviilivalmius ei ole Suomessa uusi käsite, mutta puheenaiheeksi se on noussut viime aikoina kansainvälisen turvallisuusympäristön muuttuessa. Käsitettä on nyt myös perusteellisesti selvitetty. Koska kyse ei ole ihan yksinkertaisesta asiasta, työ asian ympärillä jatkuu.
”Meillä on siviilivalmiudelle jo pelkästään kansallisesti neljä eri käsitemäärittelyä, mikä aiheuttaa asian ympärillä hieman hämminkiä”, tutkimusjohtaja Petri Uusikylä Vaasan yliopistosta aloittaa.
Uusikylä oli monien muiden mukana Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan osana toteutetussa Siviilivalmius yhdessä: globaaleista uhkista ja mahdollisuuksista yhteiseen valmiuteen -hankkeessa. Tässä työssä tarkasteltiin siviilivalmiutta käsitteenä, tehtiin verrokkitutkimuksia selvittämällä siviilivalmiutta kansainvälisestä näkökulmasta sekä pohdittiin tulevaisuuden kehittämistarpeita.
Turvallisuus on koko yhteiskunnan asia
Käsitteen tarkasteleminen ja sen käyttäminen yhteisessä merkityksessä on Uusikylän mukaan tärkeää varautumisen ja valmiuden yhtenäisyyden kannalta. Järjestelmän tulisi toimia käsitteiden kautta selkeästi siten, että kaikki eri tahot tietävät, mitkä asiat kenellekin kuuluvat – niin normaaliaikoina, poikkeusaikoina kuin vakavien kriisien yllättäessä.
“Koska siviilivalmius leikkaa läpi monien toimintojen, valtionhallinnossa tai muuallakin työskentelevien olisi hyvä ymmärtää perusasiat valmius- ja varautumisjärjestelmien toiminnasta, vaikka se ei suoraan omaan työnkuvaan kuuluisi. Kriisitilanteissa ja poikkeusoloissa siviilivalmius koskettaa jokaista tavalla tai toisella. Kyseessä on ikään kuin uusi osaamisalue, johon liittyy myös koulutustarpeita. Siviilivalmius ei ole vain pienelle joukolle kuuluva asia, vaan se kuuluu koko yhteiskunnalle.”
Tutkimushanke vahvisti, ettei siviilivalmiudella ole Suomessa käsitteenä vakiintunutta asemaa ja määritelmää. Siviilivalmius voidaan ymmärtää yhteiskunnan prosessina tai tilana, jolla vastataan tunnistettuihin uhkiin ei-sotilaallisesti, mutta näkökulmia on paljon.
Neljä näkökulmaa – neljä organisaatiota
Siviilivalmiuden käsite nousi suomalaiseen turvallisuusalan käsitteistöön dokumentoidusti vuonna 2016. Tuolloin sen määriteltiin tarkoittavan sisäministeriön pelastustoimen strategiassa huoltovarmuutta, pelastuspalvelua, väestönsuojelua sekä kriittisen infrastruktuurin suojelua.
Toisen näkökulman tarjoilee Huoltovarmuuskeskus, joka määrittelee siviilivalmiuden suoraviivaisemmin ei-sotilaalliseksi valmiudeksi. Kolmannessa, Pelastusopiston määrittelemässä käsitteessä, siviilivalmiuden kuvataan olevan laaja-alaista kansalaisten turvaamista erilaisia turvallisuusuhkia vastaan. Lisäksi käytössä on Suomen pysyvän Nato-edustuston määritelmä, joka yhdistää käsitteet kokonaismaanpuolustukseen ja sotilaalliseen maanpuolustukseen siviiliosion määrittelyn kautta. Eikä tässä vielä kaikki.
“Kokonaisturvallisuuden toiminnot on organisoitu Suomessa ministeriölähtöisesti. Sisäministeriö vastaa kansallisesta turvallisuudesta ja siviilivalmiudesta, työ- ja elinkeinoministeriö Huoltovarmuuskeskuksen kautta huoltovarmuusorganisaatiosta ja puolustusministeriö turvallisuuskomiteasta sekä yhteiskunnan turvallisuustrategiasta, jossa on myös siviilivalmiuteen liittyviä elementtejä. Lisäksi Valtioneuvoston kanslialla on tiettyjä varautumiseen liittyviä toimintoja”, Uusikylä lisää.
Siviilivalmius-soppaa maustetaan nyt myös resilienssillä
Oman lisämausteensa keskusteluun on tuonut Suomen Nato-jäsenyys, jonka myötä on alettu puhua siviilivalmiuden sijaan resilienssistä. Tässä käsitteessä korostuvat tänä päivänä perinteisen kriisinsietokyvyn sijaan kriisien ennakointi, toiminta kriisien aikana, kriiseihin sopeutuminen ja kokemuksista oppiminen. Monimerkityksellisten käsitteiden yhteensovittamisessa riittää siis tekemistä.
Petri Uusikylä, Vaasan yliopisto
Siviilivalmius-käsitettä selvittäneessa hankkeessa tehtiin laajaa kansainvälistä vertailua mukaan lukien EU-maat ja EU:n ulkopuoliset maat. Erityiskohteena olivat Pohjoismaat, joissa siviilivalmiudella on Uusikylän mukaan hyvinkin erilainen kehys myös käytännön toimintojen organisoinnin näkökulmasta.
“Esimerkiksi Ruotsissa on suuri yli tuhannen työntekijän siviilivalmiusviranomainen, jolla on vahva yhteys kokonaismaanpuolustukseen ja sen siviilitoimintoihin. Myös Norjassa toiminnot on organisoitu yhden siviilivalmiusviranomaisen alle. Suomessa puhutaan kokonaisturvallisuudesta, joka on varsin laaja-alainen ja hajautettu kuuluen usean itsenäisen viranomaisen vastuulle omilla hallinnonaloillaan.”
“Ruotsin mallissa toiminta on yhden organisaation alla joustavampaa kuin Suomessa eri ministeriöiden välillä. Voidaan sanoa, että Ruotsin mallin on keskitetympiä ja ketterä, kun taas Suomen malli on hajautettu ja jossain määrin siiloissa operoiva”, Uusikylä tuumii.
Ihan yksinkertaista mallista toiseen hyppääminen ei kuitenkaan ole, sillä yksi yhtenäinen viranomaistoiminto ei istu suomalaisen kokonaisturvallisuusarkkitehtuurin alle. Muutos edellyttäisi erillisen lain säätämistä sekä koko varautumisen ja turvallisuuden perusrakenteiden muuttamista, mikä olisi varsin mittava savotta.
“Kansallista pääomaa on syytä varjella viimeiseen asti”
Uusikylä muistuttaa, että nykyisen Orpon hallituksen agendalla on kaksi teemaan liittyvää asiaa: kansallisen turvallisuuden strategian valmistelu ja yhteiskunnan turvallisuusstrategian päivittäminen. Samaan aikaan valmistellaan myös Huoltovarmuuden turvaamisesta säädetyn lain uudistamista ja valmiuslain uudistamista.
“Tehdyn selvityksen perusteella suosittelemme, että keskustelu jatkuu siitä, miten siviilivalmius tulisi ottaa kokonaisturvallisuussateenvarjon alle. Intohimoja löytyy suuntaan jos toiseen: jotkut tahot näkisivät Suomessa erillisen siviilivalmiustoiminnon, toisten mielestä uudistus sotkisi turhaan nykyistä järjestelmää.”
“Monissa kansainvälisissä arvioissa Suomen kokonaisturvallisuuden mallia ja ennen kaikkea huoltovarmuusjärjestelmää pidetään erittäin toimivana. Meillä tekeminen ei perustu vahvaan sääntelyyn, vaan pitkälti keskinäiseen luottamukseen, vapaaehtoisuuteen ja maanpuolustustahtoon. Suomen kaltaista järjestelmää ei ole muualla. Se on sellaista kansallista pääomaa, jota pitää varjella viimeiseen asti.”
Suomessa kansalaisten luottamus julkisiin instituutioihin, viranomaisiin, poliittiseen järjestelmään ja demokratiaan on kansainvälisten vertailujen mukaan maailman huippuluokkaa. Vastakkainasettelu ja ääri-ilmiöt ovat kuitenkin nostaneet päätään, mikä johtuu muun muassa yhteiskunnan kompleksisuuden lisääntymisestä ja päätöksenteontasojen moninaisuudesta.
“On hyvä, että keskustelua käydään avoimesti, kunhan syntyy yhteistä ymmärrystä. Jos keskustelu on enemmän hajottavaa ja repivää kuin rakentavaa, silloin sillä saattaa olla demokraattista päätöksentekoa ja rakenteita murentava vaikutus”, Uusikylä sanoo.
”Yhden viranomaisen mallia kannattaa tarkastella ennakkoluulottomasti”
Sisäministeriön varautumisjohtaja Jussi Korhonen on tyytyväinen siihen, että siviilivalmiuden käsitettä on selvitetty laajasti. Tarvetta monella tavalla ja monesta eri näkökulmasta ymmärrettävän käsitteen perusteelliselle analyysille on ollut jo vuosia, mutta tekijää eikä tilaajaakaan ole aiemmin löytynyt.
”Selvitystyö tarjoaa hyviä eväitä pelastuslain kokonaisuudistuksen jatkotyölle, jossa tarkastellaan myös varautumista ja väestönsuojelua. Hankkeen loppuraportissa moniulotteisesti tarkastelua käsitettä, esitettyjä kehittämissuosituksia, havaintoja ja näkökulmia voidaan hyödyntää monella tavalla myös tulevissa kehittämishankkeissa. Lisäksi käsitteen tarkastelu tuo pohjaa kansainväliseen yhteistyöhön.”
Jussi Korhonen, sisäministeriö
”Siviilivalmius on yksi osa kokonaisturvallisuutta ja yhteistoimintamallia, jossa viranomaiset, julkinen sektori, yritykset, järjestöt, kotitaloudet ja ihmiset yhdessä turvaavat elintärkeitä toimintoja. Siviilivalmiuteen kuuluu kyky varautua uhkiin, onnettomuuksiin ja riskeihin sekä suojata ihmisiä.”
Korhonen muistuttaa, ettei turvallisuuden toimintaympäristö ole lopulta vain meidän käsissämme, vaan siihen vaikuttavat oleellisesti muualla tapahtuvat mullistukset ja suurvaltojen toimet. Turvallisuus- ja varautumisjärjestelmän tarkoituksena on ylläpitää vakautta ja mahdollistaa demokratian toteutuminen myös häiriötilanteissa.
”Hankkeessa esiin nostettuja vaihtoehtoja, mukaan lukien yhden viraston malli, kannattaa tarkastella ennakkoluulottomasti. Jos näin tehdään, pitää löytää visio, mitä esimerkiksi keskitetyllä toiminnolla halutaan saavuttaa ja miten rakentamalla siitä saataisiin ulosmitattavaa lisähyötyä. Pohdintaa tulee tehdä perusteellisen arvioinnin ja harkinnan pohjalta. Keskitetty toiminto ei ole mikään itsestään selvä vaihtoehto, mutta tarkasteltava mahdollisuus.”
Lähteenä on käytetty myös tutkimusta: Onko siviilivalmiudelle tarvetta Suomessa? Siviilivalmiuden käsite, käyttö ja lisäarvo osana kansallista varautumista (Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2024:1)
