Suomen julkinen hallinto on jo pitkään noteerattu kansainvälisesti korkealle, mutta siitä halutaan kehittää maailman paras. Missä mennään ja miltä nyt näyttää? Sitä kysyimme valtiovarainministeriön hallintopolitiikan alivaltiosihteeri Susanna Huoviselta.
Haastattelu on tehty ennen uuden hallitusohjelman valmistumista.
Vuonna 2020 julkaistu julkisen hallinnon strategia on suomalaisen hallinnon uudistamisen kehys, joka ohjaa ja vahvistaa uudistamista. Strategiassa määritellään yhteiskunnan lupaus, jonka mukaan julkinen hallinto rakentaa hyvän elämän edellytyksiä kaikille sekä vahvistaa luottamusta toimivaan ja turvalliseen yhteiskuntaan kaikissa tilanteissa. Strategia on toteutettu yhdessä kuntien ja Kuntaliiton kanssa.
”Julkisen hallinnon strategia on ikään kuin sateenvarjo, jolla jäsennetään kaikkea sitä, mitä julkisen hallinnon tulee tehdä, jotta yhteiskunta toimii hyvin – mukaan lukien kaikki toimijat eli valtionhallinto, kunnat ja hyvinvointialueet. Strategia ei ole mikään juhlajulkaisu vaan se toimii kaiken tekemisen pohjana ja ohjaajana”, Huovinen vahvistaa.
Näillä eväillä pitäisi päästä pitkälle ja korkealle. Se on tarpeen, sillä rima on asetettu niin ylös kuin mahdollista.
”Julkinen hallinto on osoittanut voimansa”
Suomen julkinen hallinto pärjää kansainvälisissä vertailuissa monilla mittareilla erinomaisesti. Suomen on todettu esimerkiksi olevan maailman vakain yhteiskunta, jossa perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen on korkealla tasolla ja julkiset palvelut ovat kattavat.
”Edellisissä hallitusohjelmissa rima on asetettu niin ylös kuin mahdollista, sillä suomalainen julkinen hallinto haluaa maailman parhaaksi. Tämä on se pohjavire, jolla mennään eteenpäin ja johon sisältyy eri toimijoiden välinen luottamus, avoimuus, rohkeus ja tulevaisuuteen suuntautuva ote”, Huovinen sanoo.
”Hyvä hallinto ei synny vain hyvää ajattelemalla. Tarvitaan myös tekoja ja tekijöitä”. Susanna Huovinen sanoo.
Helpolla valtionhallinnon kehittämistä ei päästetä, sillä haasteita riittää, kuten ilmastonmuutos, väestön ikääntyminen, digitalisaatio, työn murros, globalisaatio, muuttuva talous, lisääntyvät kriisit, toimintaympäristön muutos ja hallinnon sisäisen monimutkaisuuden lisääntyminen. Moni haasteista linkittyy epävarmuuden aikaan, jota eletään nyt koronavuosien ja Ukrainan sodan myötä.
”Kriisien keskellä suomalainen julkinen hallinto on osoittanut voimansa. Olemme pystyneet hoitamaan varsin hienolla tavalla yhteiskunnan perustoiminnot ja turvaamaan palvelut. Emme ole jääneet kriisimoodiin vaan suunnanneet tulevaisuuteen. Kansalaisten vahva luottamus julkiseen hallintoon on keskeinen osa turvallisuutta ”, Huovinen näkee.
”Hyvä esimerkki tästä on hyvinvointialueiden startti vuoden 2023 alusta. Kyseessä on Suomen historiassa poikkeuksellisen suuri hallinnonuudistus, joka toteutettiin onnistuneesti, vaikka monella taholla povattiinkin vedenpaisumusta ja heinäsirkkoja.”
”Työn murros tuli ikään kuin koronan kylkiäisenä”
Kehittämisen tulee olla Huovisen mukaan jatkuvaa, mikä tarkoittaa sitä, ettei nykyiseen tilanteeseen pidä tuudittautua ja ajatella, että nyt on hyvä. On pysyttävä jatkuvassa liikkeessä, koska myös muutos on jatkuvaa.
”Meidän tulee olla koko ajan hereillä sen suhteen, mitä uudistuksia tarvitaan, miten palveluita tulisi parantaa ja mitä esimerkiksi digitalisaation ja tekoälyn mahdollisuuksia voidaan hyödyntää. Ajan haasteita pitää pystyä reflektoimaan ja myös vastaamaan niihin joustavasti”, Huovinen tuumii.
Yksi tämän päivän suurista muutoksista on työn murros, joka tuli ikään kuin koronan kylkiäisenä. Nopea siirtyminen hybridityömaailmaan haastaa kaikkia työnantajia – myös julkista hallintoa – ja pistää pohtimaan esimerkiksi sitä, miten eri tavoin tehtävää työtä johdetaan ja missä työtä tehdään.
”Valtionhallinnon Helsingin toimipisteissä tehtyjen ns. kävelytutkimusten mukaan toimitilat olivat mittausvaiheessa 20-30 -prosenttisesti käytössä. Tämä tarkoittaa huikeaa määrää tyhjää tilaa, jota lämmitetään ja ilmastoidaan. Ylimääräisestä tilasta luopuminen ja toimitilojen yhdistäminen on tämän päivän hallinnon keskeisiä kysymyksiä”, Huovinen sanoo.
Mistä tekijöistä syntyy ”suomalainen paradoksi”?
Huovinen muistuttaa, ettei hallinto ole olemassa hallintoa vaan kansalaisia, elinkeinoelämää, yrityksiä, yhteisöjä ja järjestöjä varten.
”OECD:n selvityksistä löytyy termi suomalainen paradoksi, joka tarkoittaa sitä, että suomalaiset luottavat vahvasti julkiseen hallintoon, mutta eivät tiedä, miten voisivat itse osallistua yhteiskunnan toimintaan tai vaikuttaa hallinnon kehittämiseen”, Huovinen toteaa.
”Tähän pitää kiinnittää jatkossa enemmän huomiota. Osallistamisen edistämiseksi on jo tehty innovaatioitakin, kuten korona-aikana lanseerattu kansallisten dialogien malli, joka vahvistaa vuoropuhelua kansalaisten, yhteisöjen ja viranomaisten välillä”.
Tämän kevään kansallisten dialogien teemana on epävarmuudessa eläminen, joka on synnyttänyt monenlaisia keskusteluja eri puolilla Suomea. Dialogien kautta julkinen hallinto saa kansalaisilta tietoa, mitä epävarmuudessa eläminen arjessa tarkoittaa ja miten asioita voitaisiin yhdessä kehittää ja parantaa.
”Tällainen tapa toimia voi vahvistaa luottamusta julkista hallintoa kohtaan entisestään”, Huovinen sanoo.
”Olemme kulkeneet huikean matkan isoin harppauksin”
Hyvä hallinto ei synny Huovisen mukaan vain hyvää ajattelemalla. Tarvitaan tekoja ja tekijöitä.
”Tekijäpula koskee myös julkista hallintoa. Julkisen talouden tila pistää miettimään tulevaisuutta. Jossain kohdassa on mietittävä, mitä valintoja pitää tehdä, mistä on leikattava tai luovuttava tai haettava säästöjä – samalla, kun on turvattava palvelujen saanti ja niiden kehittäminen. Resurssien ja tehtävien tulee olla tasapainossa.”
Onko julkisen hallinnon tilanne nyt erityisen haastava? ”Se varmasti riippuu siitä, mihin perspektiiviin asioita haluaa asettaa. Ajattelen niin, että haasteet eivät ole vain ongelmia, vaan niin liittyy myös monia mahdollisuuksia”, Huovinen vastaa.
”Kriisien keskellä suomalainen julkinen hallinto on osoittanut voimansa.”, Susanna Huovinen näkee.
”Jos katsoo historiaa, niin olemmehan me kulkeneet huikean matkan isoin harppauksin itsenäistymisestä sotavuosien kautta tähän päivään – köyhästä, eristyneestä ja pohjoisesta maasta yhdeksi eurooppalaisista edelläkävijävaltioista. Se ei ole tietenkään ole tapahtunut itsestään, vaan systemaattisella ja pitkäjänteisellä työllä.”
Huovinen suhtautuu optimistisesti haasteisiin ja niiden ratkaisemiseen. ”Voi olla vaikea hyväksyä sitä, ettemme voi vain laskeutua sellaiseen tilanteeseen, jossa kaikki olisi pysyvästi hyvin, koska se on yhä monimutkaisemmassa ja yhä nopeampien muutosten maailmassa mahdotonta. Meillä on kuitenkin paljon valmiuksia ja sisäistä luottamusta ratkoa haasteita ja kehittää julkista hallintoamme edelleen maailman parhaaksi.”
