Suomenlinnan hoito- ja käyttösuunnitelma yhteisvoimin

Suomenlinna on upea historiallinen merilinnoitus, joka on liitetty Unescon maailmanperintöluetteloon vuonna 1991 esimerkkinä 1700-luvun eurooppalaisesta linnoitusarkkitehtuurista. Sen hoito- ja käyttösuunnitelmalla varmistetaan arvokkaan kohteen hoito, ylläpito ja suojelu.

Edellinen suunnitelma oli vuodelta 1974 ja vaikka sitä oli päivitetty vuosien varrella, kokonaisvaltainen päivitys oli tarpeen. Suomenlinnan hoitokunnan johtaja Ilari Kurri tarkentaa: ”Aiempi hoito- ja käyttösuunnitelma keskittyi erittäin vahvasti Suomenlinnan rakenteiden säilyttämiseen autenttisena.”

”Nyt haluttiin tehdä paljon laajempi suunnitelma hyvinvoivan Suomenlinnan säilyttämiseksi jälkipolville.”

”Päivityksen ajureita olivat myös merellisen Helsingin strategia, yleiskaava, kestävän kehityksen tavoitteet ja matkailun kasvu.”

Kulttuuriperintö kuuluu kaikille

Suunnitelman päivityshankkeessa päätettiin käyttää menetelmänä osallistamista, sillä maailmanperintö on yhteistä pääomaa. Faron puiteyleissopimuksesta napattiinkin mukaan kohta kulttuuriperintö kuuluu kaikille. Suunnitteluun haluttiin ottaa laajasti mukaan myös muita kuin rakennusperinteen asiantuntijoita.

Vuonna 2018 aloitettu prosessi käynnistettiin määrittelemällä Suomenlinnan hoidolle ja käytölle tavoitteet, minkä jälkeen luotiin niiden saavuttamiseksi toimenpideohjelma 30 työpajassa 450 ihmisen voimin.

Osallistaminen lähtee luottamuksesta

Kurrin mukaan osallistaminen osoittautui erittäin hedelmälliseksi. Suunnittelu aloitettiin luottamuksen rakentamisella sidosryhmien välille, mikä tapahtui luomalla avoimen keskustelun ilmapiiri.

”Innostuneisuus oli läsnä alusta alkaen, sillä meillä kaikilla oli sama tavoite: säilyttää Suomenlinna jälkipolville hyvinvoivana.”

”Kun ihmiset ovat innostuneita, he sitoutuvat toimenpiteiden toteuttamiseen. Silloin myös aidosti tapahtuu! Prosessissa ei edetty teoreettisesti, vaan asioihin pureuduttiin käytännön tasolla. Itse asiassa koko yhteisö sidosryhmineen muotoutui käytännön tarpeiden kautta.”

Asiantuntijakin voi pelätä mokaavansa

Kurri painottaa, että suunnitteluprosessi opetti paljon. Luottamuksen rakentaminen on oleellisen tärkeää, sillä ilman sitä ei voi osallistaa aidosti. Kun luottamus syntyy, uskalletaan sanoa oma mielipide ja vain avoimuuden avulla voidaan taklata pelkoa.

”Asiantuntijakin voi pelätä mokaavansa; että muut ajattelevat, ettei hän osaa. Se on hyvin inhimillistä.”

”On tärkeää, että kaikki ovat suunnittelutyössä tasavertaisia. Kun heitetään ammattijargon ja hienot termit menemään, yhteinen kieli alkaa muodostua.”

Kansainvälisesti uusi työskentelytapa

Suomenlinnan hoito- ja käyttösuunnitelma on kansainvälisesti yksi harvoista ja ensimmäisistä maailmanperintökohteiden suunnitelmista, jotka on tehty osallistamalla. Se onkin saanut myönteistä huomiota kansainvälisillä foorumeilla.

”Suomalaisittain hiukan epätyypillisesti päätimme viedä koko hankkeen puhumalla läpi”, Ilari Kurri nauraa ja jatkaa: ”On todella tärkeää tehdä asioita kasvokkain ja keskustellen, sillä vain siten pääsemme aitoon yhteistyöhön.”

Sitoutuminen takaa suunnitelmissa pysymisen

Kurrin mukaan parasta on ollut huomata suunnittelutyön edetessä, miten sitoutuneita kaikki sidosryhmät ovat olleet paitsi yhteiseen tavoitteeseen, myös toimenpiteiden toteuttamiseen. Hän kertoo jatkosta:

”Prosessi on rakennettu niin, että jokainen todella pystyy tekemään asioita Suomenlinnan hyväksi eli vaikuttaminen on konkreettisesti mahdollista. Siten varmistetaan, että asiat etenevät. Toimenpideohjelma päivittyy jatkuvasti ja priorisointia tehdään mm. taloudellisten ja kestävän kehityksen tavoitteiden muuttuessa.”

”Jatkossa toimenpiteiden toteutuksen eteneminen ja muutostarpeet käydään vuosittain läpi yhdessä kaikkien sidosryhmien kesken. Luonnollisesti käymme lisäksi jatkuvaa vuoropuhelua kaikkien toimijoiden kanssa, joita on valtavasti.”

Heinäkuun 2020 alussa Unescon maailmanperintökeskukselta tuli kuittaus, että päivitetty Suomenlinnan hoito- ja käyttösuunnitelma vuosille 2020-2024 on vastaanotettu. Pian se löytyy Unescon sivuilta.

Kirjoittaja

Kaisa Kaikkonen

Freelance-toimittaja @Kaismanteri, Toimittajaverkosto

Vastaa

Pakolliset kentät on merkitty *