”Kiertotalous on keino hidastaa ilmastonmuutosta ja luonnon monimuotoisuuden köyhtymistä. Siksi kiertotaloudesta tulisi tehdä yleinen tapa toimia”, ympäristö- ja ilmastoministeri Krista Mikkonen sanoo.
Krista Mikkonen koki oman ympäristöherätyksensä lukioikäisenä. Jo tuolloin hän ymmärsi, että ihmiskunta kuluttaa enemmän kuin maapallo kestää. Koska jotain oli tehtävä, hän lähti mukaan ympäristöjärjestöjen toimintaan ja ryhtyi opiskelemaan biologiaa.
Mikkonen on pitkän linjan vihreä ja poliitikko. Nyt hän on ympäristö- ja ilmastoministeri, jolla on mittava tavoite: vastata kunnianhimoisiin ilmastotavoitteisiin, joilla saavutetaan hiilineutraalius vuoteen 2035 mennessä.
Olemme isojen asioiden äärellä
Mikkosen ministeriys starttasi kesällä vauhdikkaasti Suomen puolivuotisen EU-puheenjohtajuuskauden ryydittämänä. Puheenjohtajuuden tärkeimpiin tavoitteisiin kuului EU:n tulevan toiminnan suuntaaminen toivottuihin suuntiin, kuten yhteisymmärryksen saavuttaminen pitkän aikavälin ilmastostrategiassa, johon liittyy tiiviisti myös luonnon monimuotoisuuden elvyttäminen.
Näitä asioita Suomi pääsi edistämään heti puheenjohtajuuskauden alkuun, kun Helsingissä järjestettiin epävirallinen ympäristöministerikokous. Käytyjen keskustelujen pohjalta valmistellaan päätelmiä, joissa linjataan komission toimintaa seuraavalle 5-vuotiskaudelle.
Kiertotalous huomioidaan luonnollisesti myös hallitusohjelmassa 2019 ”Osallistava ja osaava Suomi – sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävä yhteiskunta”.
Rakenteet kuntoon yhteistuumin
”Kiertotalous huomioidaan hallitusohjelmassa eli se on tärkeäksi todettu asia”, Krista Mikkonen sanoo.
Mikkosen mukaan kiertotalouden ratkaisuilla ja ajattelumallilla voidaan säästää rahaa ja resursseja keskeisissä materiaalivirroissa ja sektoreilla. Kiertotaloudella voidaan myös vähentää merkittävästi kasvihuonekaasupäästöjä. Niin ikään luonnon monimuotoisuuden hupenemista on mahdollista pienentää mm. vähentämällä luonnonvarojen käyttöä ja kulutusta sekä siirtymällä kiertotalouteen.
”Päättäjien on pantava yhteistuumin rakenteet sellaiseen kuntoon, että ne edistävät kiertotaloutta kaikin tavoin. Vaikka ympäristöministeriö tekisi mitä, se ei yksin riitä, sillä ilmastomuutos on koko yhteiskunnan asia. Siksi on elintärkeää, että kaikki toimet kaikilla sektoreilla tähtäävät samaan maaliin eivätkä lyö toisiaan sormille”, Mikkonen korostaa.
Kiertotalouden edistämiseksi tarvitaan uusia avauksia ja liiketoimintamalleja, joilla vähennetään neitseellisten materiaalien käyttöä ja suljetaan kiertoja. Tarvitaan uusia rahoituskuvioita, vaikuttavuusinvestointeja, taloudellisia kannustimia ja verotuskäytäntöjen muuttamista sekä haitallisten tukien poistamista ja rahoituksen suuntaamista yhä kestävämpiin ratkaisuihin. Tarvitaan asennemuutosta.
Jokainen virasto voi vaikuttaa
Mikkonen korostaa, että jokaisen ihmisen pienikin teko, valinta tai tapa toimia on merkittävä. Samalla tavalla jokaisen viraston linjaus toimia ”talon tapaan” kiertotalouden edistämiseksi vaikuttaa.
Jokainen virasto voi valita resurssiviisaan elämän.
”Hyviä käytäntöjä on fiksua laittaa kiertoon eli huudella niistä ulospäin, näyttää mallia muille sekä innostaa muitakin mukaan. Jokainen teko kiertotalouden edistämiseksi on tärkeä kokonaisuuden kannalta – ihan niin kuin jokaisen päätös toimia resurssiviisaasti.”
Kiertotalouden edistämistä ei Mikkosen mukaan voi jättää yksittäisten tekojen varaan tai ihmisten harteille. Sääntelyä tarvitaan, jotta markkinoille ei esimerkiksi tuoda tuotteita, jotka lisäävät kertakäyttöisyyttä, hidastavat kiertotalouden edistämistä tai luovat esteitä materiaalien uudelleen käyttämiselle.
”Järjestelmän tulisi ohjata kuluttajia siten, että ympäristöystävällisen tuotteen valinta on se edullisempi ja helpompi vaihtoehto. Nyt tilanne on toisinpäin eli kuluttaja joutuu maksamaan ympäristöystävällisestä tuotteesta yleensä enemmän ja näkemään usein ekstravaivaa sen hankkimiseksi.”
Suomesta löytyy osaamista
Ympäristö- ja ilmastoministeri on luottavainen Suomen mahdollisuuteen toimia hyvänä kiertotalouden mallimaana EU:ssa ja maailmalla. Suomesta löytyy yrityksiä, joilla on osaamista ja mahdollisuuksia ratkoa megaluokan ongelmia, jotka koskettavat kaikkia maailman maita.
”Suomessa on esimerkiksi kehitetty prosesseja biopolttoaineiden valmistamiseksi jätteistä ja sivuvirroista sekä uusien kuitujen valmistamiseksi kierrätetyistä materiaaleista. Suomessa on myös paljon pieniä yrityksiä, jotka ovat kehittäneet tuotteiden jakamista, päivittämistä tai pidempää käyttöä tukevia ratkaisuja, jotka kiinnostavat kansainvälisesti”, Mikkonen pohtii.
Osaamista tulisi pystyä viemään maailmalle.
”Juomapullojen tehokas panttipalautusjärjestelmä on jo maailmallakin tunnettu klassikko, mutta Suomessa kehitetään myös kiertotaloutta edistäviä teollisia symbiooseja, joissa eri toimijoiden raaka-aineet, sivuvirrat tai jätteet kohtaavat ja muuttuvat toisille toimijoille tuottaviksi resursseiksi ja raaka-aineiksi.”
”Monet kunnat ovat laatineet omia suunnitelmia, joilla tavoitellaan hiilineutraalisuutta, resurssitehokkuutta, jätteettömyyttä ja globaalisti kestävää kulutusta vuoteen 2050 mennessä. Kaikkea tätä osaamista meidän tulisi pystyä skaalaamaan laajemmalle ja viemään maailmalle”, Mikkonen sanoo.
Kuinka paljon uutta tarvitaan?
Kiertotaloudessa on toistaiseksi keskitytty jätehuollon ja energiatehokkuuden edistämiseen, mutta jatkossa tarvitaan arvoketjun kokonaisvaltaista muuttamista. On esimerkiksi kiinnitettävä huomiota tuotteiden alkupäähän eli siihen, että tuotteet suunnitellaan kierrätettäviksi. Lisäksi tarvitaan uusia toimia erityisesti rakentamiseen, tekstiileihin, elektroniikkaan, liikkumiseen ja ruokaan liittyville aloille.
Palvelutuotteet hillitsevät kulutusta.
”Kysymys on lopulta siitä, miten saamme kulutuksen maapallon kantokyvyn mukaiseksi. Tässä voitaisiin soveltaa kohtuuajattelua ja kysyä, kuinka paljon uusia tuotteita tarvitaan ja kuinka paljon niitä pitää omistaa?”, Mikkonen tuumii.
”Palvelutuotteet tarjoavat uusia mahdollisuuksia ja hillitsevät kulutusta. Hyvä esimerkki on liikkumisen palvelujen tuotteistaminen, jossa kuluttajan ei tarvitse ostaa itse autoa, kun hän voi ostaa tarvitsemansa liikkumisen palveluna. Vastaavaa uutta ajattelua voidaan soveltaa monella sektorilla”, Mikkonen toteaa.
Teksti: Sari Okko | Kuvat: Ympäristöministeriö
