Tuore emeritusprofessori Mika Pantzar on tutkinut koko työuransa teknologian kesyttämistä. Nyt työn alla on artikkeli aiheesta, jossa pohditaan tekoälyn sivistyneisyyttä. Voiko se olla sitä? Tekeekö tekoäly kohta työmme ja pystyykö se korvaamaan vaikka valtiovarainministerin?
Mika Pantzar on tullut tutuksi muun muassa taloustieteilijänä, kauppatieteiden tohtorina ja Helsingin yliopiston Kuluttajatutkimuskeskuksen professorina sekä innostavana puhujana ja kirjoittajana. Hän on erikoistunut teknologiatutkimukseen ja käyttäjäläheisten innovaatioiden tutkimukseen.
Vuonna 1996 julkistettu Pantzarin kirja ”Kuinka teknologia kesytetään” kuvasi tekniikan tuloa suomalaisten arkeen. Vuosikymmenin saatossa tuotantoa on syntynyt työuralla paljon – ja syntyy edelleen. Nyt yksi luontevista kiinnostuksen kohteista on tekoäly.
”Kirjoitan parhaillaan Tulevaisuuden tutkimuksen lehteen artikkelia yhdessä psykologian professori Göte Nymanin kanssa aiheesta Voiko tekoäly olla sivistynyt?”, toukokuussa emeritusprofessorin saappaisiin astunut Pantzar paljastaa. Vaikka artikkelin sisältöä ei nyt tarkemmin avata, se tiedetään, että toinen kirjoittajista uskoo tekoälyn sivistykseen enemmän, toinen vähemmän.
”Mitä sivistys on? Aikoinaan se tarkoitti muun muassa kielitaitoa. Kyllä tekoälyltä kielitaitoa löytyy enemmän kuin itseltäni, joten voihan se olla sivistynyt”, Pantzar tuumii hymyillen.
Uimahallit, markkinatalouden murros ja paljon muuta
Pantzarin pöydältä löytyy toinenkin käsikirjoitus. Sitä hän kirjoittaa kahden sosiologin kanssa ja aiheena on ”Mitä uimahallit kertovat suomalaisista?” Se on Pantzarin mukaan puoliksi vitsi ja puoliksi totta, mutta kirjoittajat ovat nyt tutustuneet suomalaisiin uimahalleihin ja niiden historiaan. Innokkaana uimarina tämäkin aihe liippaa läheltä omia kiinnostuksen kohteita.
Kollegansa Visa Heinosen kanssa Pantzar kirjoittaa kirjaa markkinatalouden murroskohdasta 1900-luvun alussa. Lisäksi kustantamolla on työn alla kokoomateos aiheesta, miten Suomi uudenaikaistuu. ”Olen kiinnostunut uudenaikaistumisesta niin hyvässä kuin pahassa, ja siitä näkökulmasta myös tekoälystä.”
Pantzarin pitää kiireisenä niin ikään Suomen Akatemian yhteiskunta- ja kulttuuritutkimuksen toimikunta. ”Työ on aika työllistävää, mutta myös palkitsevaa. Sitä kautta tietää, mistä Suomessa tehdään.”
Paljon puhetta, pelkoa, kauhua, naurua ja hehkutusta
Tekoäly on kaikkinensa kuuma puheenaihe ja mielipiteitä löytyy laidasta laitaan.
”On kahdenlaisia ihmisiä, jotka liioittelevat tekoälyn vaikutuksia: niitä, jotka pelkäävät ja kertovat kauhutarinoita sekä niitä, jotka hehkuttavat kykyä ja kompetenssia. Niiden ihmisten, jotka tekevät työtä tekoälyn kanssa ja tutkivat sitä, käsitys on usein vaatimattomampi. Itse kuulun välitien kulkijoihin.”
”Tekoälystä puhuminen, sille nauraminen, sen pelkääminen ja siitä innostuminen tai pahastuminen on ikään kuin kesyttämistyötä. Aina kun uusi teknologia tulee, määritellään tulevaa. Uuteen teknologiaan kuuluu kokeileminen ja kehittäminen. Tekoälyä ei kannata pelätä, mutta kannattaa muistaa, että tekoälyn viisaus perustuu opetusaineistoihin. Kaikkea ei kannata uskoa sellaisenaan, vaan pitää olla kriittinen.”
”Päätöksentekijänä rasittava, ratkaisujen ehdottajana ihan hyvä”
Pantzar pitää tekoälyä etenkin hyvänä tuottavuustyökaluna, joka auttaa korjaamaan virheitä. Toki korjaamiskyvyn kohdallakin tulee olla kriittinen, koska tekoäly ei ole erehtymätön.
”Pitää miettiä, missä ihmiset ovat niin hyviä, ettei tekoäly pärjää heille”, Mika Pantzar tuumii.
”Yleispätevänä työkaluna vaikein asia tekoälylle on kaikki se sälä, mitä työhön kohdistuu. Mikä ihmeen tekoäly tällaista sälätyötä korvaisi tai järjestäisi? Edelleen ollaan aika kaukana siitä, että tekoäly auttaisi esimerkiksi matkalaskun tekemisessä, vaikka työpaikat ovat täynnä toiminnanohjausjärjestelmiä. Tekoäly on päätöksentekijänä tosi rasittava, mutta ratkaisujen ehdottajana ihan hyvä”, Pantzar sanoo.
”Kun yritysjohtajia aikanaan tutkittiin, lähtökohtainen ajatus oli, että heidän työnsä on suurien linjojen vetämistä ja strategian tekemistä. What Do Bossies Do -kirjassa sitten todettiin, että yritysjohtajan työ koostuu todellisuudessa jatkuvista keskeytyksistä ja kaikenlaisen sälän hoitamisesta. Eli yritysjohtajan työ on lopulta tiskata astiat, kun muut ovat lähteneet kotiin”, Pantzar maalailee.
”Ainakaan lyhyellä aikavälillä toimitusjohtajat eivät muutu tekoälyksi. Sehän se vasta kauhea ajatus olisikin, että tekoäly säästäisi meidät tyhmiltä pomoilta ja meistä tulisi oman työmme pomoja. Jos toiminnanohjausjärjestelmät ovat jo kasvottomia pomoja, sitä voi olla myös tekoäly. Ei kuitenkaan pidä ikinä unohtaa inhimillisen johtamisen tärkeyttä.”
Voiko tekoäly korvata valtiovarainministerin?
Pantzar kertoo 1990-luvulla kollegoidensa kanssa kirjoittamastaan kirjasta, jossa pohdittiin, voiko kone – tai tämän päivän sanoin tekoäly – korvata valtiovarainministerin.
”Tutkimme valtiovarainministerin budjettipuheita, jotka oli tehty aina samaan formaattiin samat asiat esillä. Havaitsimme, että puheiden taustalta löytyi kansallinen tilinpitojärjestelmä, mikä määritti, miten valtiovarainministeri puhui bruttokansantuotteesta, viennistä, tuonnista, kilpailukyvystä, inflaatiosta ja työllisyydestä.”
”Johtopäätös oli, että valtiovarainministerin ehkä voi korvata koneella, jos heillä ei ole mitään luovaa sanottavaa. Mutta sitten tapahtui muutos. Kun Erkki Liikanen ja Iiro Viinanen toimivat ministereinä, puheista tulikin persoonallisia eivätkä ne olleet enää ikään kuin koneen tuottamia.”
”Tekoälyltäkin tulee se sanoma, jota toistetaan eniten. Jos meillä on Liikasen ja Viinasen kaltaisia puhujia tulevaisuudessa, he ovat tekoälyä parempia.”
”Vapautta ei saa rajoittaa regulaatiohäkkyröillä”
Ovatko suomalaiset aina menossa pää kolmantena jalkana ensimmäisten joukossa kohta uutta teknologiaa?
Pantzar on muuttanut vuosien saatossa aiempaa käsitystään siitä, että suomalaisilla olisi lähes kritiikittömän myönteinen suhde uuteen tekniikkaan. Nyt hän ajattelee, että kyse on pikemminkin kulttuurisesta avoimuudesta muualta tuleville virikkeille.
”Uusi teknologia tulee ihmisten arkeen viihdekärjellä: aletaan leikkiä, kokeilla ja pelata. Kokemuksen myötä nähdään myös hyötyjä, joiden myötä tulee riippuvuuksia. Emme enää pärjääkään ilman koneita, laitteita, järjestelmiä ja sovelluksia.”
”Tekoälystä ei saa tulla sellaista, joka rajoittaa ihmisiä. Sen tulee korostaa toimijuuttamme ja mahdollisuuksiamme toimia toisin. Tätä vapautta ei saisi rajoittaa kaikenlaisilla regulaatiohäkkyröillä, joita nyt ollaan tekemässä. Mitä enemmän Eurooppa sääntelee, sitä enemmän kaikki kiinnostava tapahtuu Kiinassa ja Yhdysvalloissa.”
”Teknologia vie työt on vanha virsi – ei vie”
”Se on satoja vuosia toistunut tarina, että teknologia tulee ja vie työpaikat. Ei ole vienyt eikä vie tekoälykään, mutta työtehtävät muuttuvat toisenlaisiksi”, Pantzar korostaa.
Pantzarin mukaan on tuhoisaa, että erilaisilla pelottelupuheilla työn loppumisesta viedään nuorilta tulevaisuudenusko. Työ muuttuu, mutta se ei lopu. Muutos pitää huomioida koulutuksissa, jotta tekoälyä osataan hyödyntää tulevissa töissä parhaalla mahdollisella tavalla tuottavuustyökaluna.
”Tuottavuuden näkökulmasta onkin todella tyhmää, että sihteerien töitä tekevät tänä päivänä professorit ja lääkärit. On vaikea kuvitella, että koneet olisivat yhtä hyviä ja ammattitaitoisia kuin sihteerit rakentaakseen kaiken työpaikoilla olevan silpun kokonaisuudeksi. Sen sijaan, että tekoäly syrjäyttäisi sihteerit, meillä tulisi olla enemmän sihteereitä, jotka osaavat käyttää tekoälyä.”
”Pitää miettiä, missä ihmiset ovat niin hyviä, ettei tekoäly pärjää heille. Inhimillinen osaaminen korostuu. Toivon, että tekoälyä kehitetään siten, että se vapauttaa tylsistä rutiineista, mutta ei määrää tai pakota tekemään tietyllä tavalla.”
