Työkyvyn rapautuminen horjuttaa talouskasvun, työelämän innovatiivisuuden ja hyvinvoinnin tavoitteiden saavuttamista. Etsitäänkö työkykyongelmiin ratkaisuja oikeista paikoista?
Suomalaisten työkykyä ja taloutta koetellaan
Yli puoli miljoonaa suomalaista kuuluu kohonneen työuupumisriskin ryhmään. Kolmannes palkansaajista kokee itsensä usein tai aina henkisesti uupuneeksi työssään ja tunnistaa haitallisen stressin oireita, kuten kroonistunutta väsymystä, kyynistymistä ja keskittymisvaikeuksia. Stressillä viitataan kuormitustilaan, jossa ihmiseen kohdistuu niin paljon haitallista kuormitusta, että hän alkaa oireilla.
Työterveyslaitoksen Miten Suomi voi? -seurantatutkimuksessa todetaan työhyvinvoinnin heikentyneen Suomessa viimeisen puolen vuoden aikana. Erityisesti johtajien työhyvinvointiongelmat ja irtisanoutumisaikeet ovat kasvaneet. Työpaikoilla sairauspoissaolot lisäävät työssäkäyvien työkuormaa. Se vähentää työn imuvoimaa, johtaa työvoimavajeeseen ja työvoiman kohtaanto-ongelmiin.
Työkyvyn ongelmat käyvät kukkarolle. Kela kustantaa vuosittain yli kymmenen miljoonaa sairauspäivärahaa mielenterveyden ja käyttäytymishäiriöiden sekä tuki- ja liikuntaelinsairauksien takia. OECD arvioi heikentyneen mielenterveyden vuosikustannusten olevan Suomelle yhdentoista miljardin euron luokkaa, mikä tarkoittaa yli viittä prosenttia bruttokansantuotteestamme.
Muuttuva työ haastaa uudenlaiseen ajatteluun
Työssä jaksamisen ja työkyvyn ongelmiin etsitään ratkaisua erityisesti työkykyjohtamisesta ja -palvelukoordinaatiosta. Käytännössä tarkastelu kohdistuu usein oireileviin yksilöihin ja heidän tilanteidensa korjaamiseen.
Yksilön työkyky kehittyy, säilyy ja vahvistuu vuorovaikutuksellisesti työntekijän ja ympäristön yhteisvaikutuksessa, jossa keskeistä ovat työn ja ihmisen dynaamiset ominaisuudet. Pitäisikö tarkastelu kohdistaa myös työyhteisön työkykyyn?
Itse työstä ja työelämästä, jossa ongelmat syntyvät ja jossa ne ovat ratkaistavissa kestävästi, kuulee puhuttavan huomattavan vähän. Työ ja työelämä ovat muuttuneet viimeisten vuosikymmenten saatossa valtavasti. Työn jatkuva muutos ja yhteiskunnan alati lisääntyvä kompleksisuus haastavatkin meitä tarkastelemaan ajattelutapojamme ja työkyvyn ilmiöitä laajemmin kuin mihin olemme tottuneet.
Työkuormituksen hallinta takkuaa
Työkyvyssä on kyse ihmisen voimavarojen ja työn vaatimusten välisestä tasapainosta. Oleellista on työssä syntyvä kokonaiskuormitus ja työyhteisöjen kyky vastata siihen. Usein tarkasteluun otetaan jokin työkuormituksen ulottuvuus, kuten psykososiaalinen työkuormitus. Tämä johtaa helposti kokonaiskuvan hämärtymiseen.
Kuormituksen hallinta koetaan työpaikoilla vaativaksi, eikä yleispäteviä ratkaisuja työkuormituksen hallintaan ole. Irrallaan toisistaan tapahtuvien työkuormitusongelmien ratkaisu johtaa siihen, että oleellisia ongelmiin johtavia syitä ohitetaan ja työkyvyn ongelmat lisääntyvät.
Työkuormituksen hallinta monimutkaistuneessa työssä on välttämätöntä työkykyongelmien ratkaisemiseksi. Tässä auttaa työn systeemin tarkastelu, jossa tunnistetaan ja jäsennetään työn peruselementtejä ja niiden välisiä kytköksiä. Työelämän toimijat pystyvät vaikuttamaan työn sopivuuteen sen tekijöille systeemin eri paikoissa kukin omasta roolistaan ja edistämään näin työkykyä.
Työn sopivuus tarkoittaa työkuormituksen tasapainotilaa. Siinä eri lähteistä tulevat työkuormitustekijät suhteutuvat sopivasti työtä tekevän ihmisen voimavaroihin, luontaisiin inhimillisiin ominaisuuksiin, työn vaatimuksiin sekä hänen toimintaympäristöltään työn vaatimuksiin vastaamiseksi tarvitsemaansa ja kaipaamaansa tukeen.
Uusia ratkaisuja keskustelua laajentamalla
Työkuormitusta on mahdollista muuttaa ja kokonaiskuormitusta tasapainottaa työn järjestelmän elementteihin vaikuttamalla. Se vaatii tarkastelun kohdistamista työpaikalla tunnistettujen työkuormituselementtien välisiin kytköksiin sekä entistä laajemmalle työn ja yhteiskunnan systeemeihin. Työkuormitukseen vaikuttavien järjestelmien tarkastelu avoimina systeemeinä tarjoaa mahdollisuuden löytää uusi työkykyratkaisuja tarkastelemalla myös järjestelmien välistä vaihtoa ja asettumalla erilaisiin arvohorisontteihin.
Suomessa peräänkuulutetaan talouskasvua ja innovaatioita. Niiden tuottaminen vaatii työkykyistä työvoimaa. Työn systeemi ja siinä syntyvä työkyky eivät kukoista, elleivät ne saa tukea esimerkiksi taloudellisia edellytyksiä luovasta talousjärjestelmästä, lainsäädäntöä luovasta poliittisesta järjestelmästä ja työkykyä tukevista terveys- ja koulutusjärjestelmistä. Työkyvyn ja työkuormituksen entistä laajempi tarkastelu saattaa niitä koskevan keskustelun koko yhteiskuntajärjestelmän kommunikaation piiriin. Nyt jos koskaan on keskustelun aika.
