Tunteet yhdistetään perinteisesti pehmoiluun. Niiden johtaminen on kuitenkin niin kova juttu, ettei yhdelläkään organisaatiolla pitäisi olla varaa jättää niitä huomiotta. Tunteet ovat tie menestykseen ja ne tekevät työpaikasta paremman paikan.
Camilla Tuomisella on tänään ”villasukkapäivä”. Työpaikan kahvipisteellä kollega tulee halaamaan ja onnittelemaan eilisestä, joka merkitsi Camillalle yhden suuren unelman täyttymystä. Tunnekouluttaja, kuvittaja ja tunne-startupin toimitusjohtaja pääsi puhumaan jo vuosia ihailemaansa TEDx-tapahtumaan.
Tampereen yliopiston järjestämä tapahtuma on kaikille avoin ja se vetää puoleensa innostavia puhujia ympäri maailmaa. Puhujat saavat 18 minuuttia aikaa kertoa intohimoistaan mahdollisimman inspiroivasti. Camilla puhui 16 minuuttia siitä, miksi tunteiden turruttaminen on uhka organisaatioille.
Kokemus oli niin suuri ja – todellakin – tunteita herättävä, että sen vastapainoksi tarvittiin rento villasukkapäivä. – Ihan huikea juttu. Tunnen olevani todella etuoikeutettu, Camilla hymyilee.
Muuten hyvä, mutta liian innostunut
Camilla on kehittänyt tunteita mittaavan Emotion Tracker -mobiiliisovelluksen sekä kirjoittanut ja kuvittanut useita tunteisiin ja niiden johtamiseen liittyviä kirjoja. Camilla on myös suosittu luennoitsija ja kouluttaja.
Miten psykologin, taiteilijan tai arkeologin ammateista unelmoineesta, sydämeltään humanistista ja ekonomiksi kouluttautuneesta Camillasta tuli tunteiden tulkki?
– Kun täytin 25 vuotta, olin juuri valmistunut ja aloitin työt liikkeenjohdon konsulttina. Olin todella motivoitunut, olihan kyseessä hieno yritys, jossa pukeuduttiin jakkupukuun, tekemistä mitattiin ja kaikki näytti hyvältä – kunnes tuli palautekeskustelun paikka.
Palautteen mukaan Camillalla meni muuten hyvin, mutta hän oli liian innostunut.
Camilla Tuominen on huolissaan siitä, miten organisaatiot pärjäävät tulevaisuudessa, jos ihmisten luovuus, ideat ja aidot näkemykset jäävät panssarin alle piiloon.
Panssari suojaa silmien pyörittelijöiltä
– Aloin himmailemaan innostuneisuuttani ja olemaan hiljempaa. Huomasin vähitellen olevani boxissa ja kultaisessa häkissä, jossa kaikki oli ulkoisesti ok, mutta henkisesti ei, Camilla kertoo.
Tuomisen perheeseen syntyi kolme poikaa kolmen vuoden sisään, jonka ansiosta huomio keskittyi vuosiksi kotiin. Yksi omakotitalokin tuli vuosien aikana rakennettua. Töihin paluun jälkeen näköala työelämään kirkastui entisestään.
Olin motivoitunut ja innoissani, mutta himmailun tarve jatkui.
– En uskaltanut kertoa vauhdikkaimpia ideoitani tai visioida isosti, koska niille pyöriteltiin silmiä. Oli turvallisempaa kertoa se keskiverto versio, koska niinkin meni ihan hyvin.
– Puin päälle henkisen panssarin, jota silmien pyörittelijät eivät läpäisisi. Siinä samalla sisälle jäivät parhaat puoleni, kuten iloisuus, pulppuileva innostuneisuus ja energisyys. En ollut enää oma itseni, vaan himmennetty, harmaa ja hillitty teflon-versio.
Kertooko ilo epäammattimaisuudesta?
Camilla jäi pohtimaan, millainen nainen kasvattaa perheen kolme lasta, jos hän ei ole oma itsensä? Miten organisaatio voi kasvaa, kehittyä ja innovoida, jos siellä ei ole tilaa tunteille, ilolle, hulluttelulle ja naurulle? Kuinka paljon luovaa potentiaalia jää käyttämässä, jos tulevaisuuden ideatkin pitää perustella tämän hetken faktoin? Kuinka paljon pelko nolatuksi tulemisesta turruttaa ideointia?
– Olen pohtinut sitäkin, kuinka nopeasti työyhteisön uuden työntekijän potentiaali marinoidaan työyhteisön totuttuihin tapoihin, joiden mukaan kuuluu elää ja olla. En tiedä vastausta, mutta veikkaan, että aika nopeasti, ehkä kolmessa kuukaudessa, Camilla arvioi.
– Usein ajatellaan, että hilpeys ja hassuttelu eivät kuulu työelämään. On kuitenkin olemassa tutkimustuloksiakin siitä, että nauraminen alentaa stressiä ja kirkastaa mieltä. Ilo on ilmaista doupingia, mikä parantaa työhyvinvointia ja sitä kautta myös tehostaa toimintaa, tuottaa tulosta. Sen sijaan, että innostus ja kepeys katsottaisiin epäammattimaiseksi, niiden tulisi olla osa arkea ja jokaista työpäivää.
Tunteiden johtamisen opettelu alkaa itsestä. Olenko minä se organisaation mätä omena, joka valittaa, syyttelee toisia, tukahduttaa ideoita ja puhuu pahaa muista?
Ei mitään vaaleanpunaista höttöä
Tunteet tarttuvat niin hyvässä kuin pahassa. – Jos on paha olo, ei pitäisi mennä töihin tartuttamaan sitä muihin. Ja jos tunteet eivät kuulu työpaikalle, silloin kukaan ei oikeastaan voisi mennä töihin, sillä tunteita ei voi irrottaa ihmisistä. Tunteissa on myös huikea mahdollisuus, Camilla sanoo.
– Tunteiden johtamisessa on menty viime vuosina paljon eteenpäin, mutta tekemistä riittää. Organisaatioissa tulisi ymmärtää tunteita, sillä se on menestymisen avain.
Tunteet eivät ole vaaleanpunaista höttöä vaan kova juttu.
Camilla sanoo uskovansa henkeen ja vereen siihen, että ”kenttä tietää”. Siksi organisaatiokulttuurit tulisi kääntää ikään kuin päälaelleen – sellaiseen asentoon, jossa johto on kentän tukitoiminto ja ihmisten potentiaalin mahdollistaja.
– Monet yritysjohtajat puhuvat tänä päivänä luottamuksen taikapiiristä. Nyt korostetaan sitä, että johdon tulisi luoda turvallinen ilmapiiri luovuudelle, jossa uskalletaan avata suu ja sanoa ääneen ne hulluimmiltakin alkuun tuntuvat ideat. Turvallisessa ympäristössä on myös lupa mokata.
Voiko tunteita johtaa työelämässä?
– Tätä kysellään usein. Todellakin voi, Camilla vastaa.
Camilla vertaa tunteisiin tutustumista vaikkapa kiinan kielen opiskeluun. Merkit ja viivat tuntuvat alkuun hyvinkin kryptisiltä, mutta vähitellen merkki merkiltä opitaan ymmärtämään sanoja ja lauseita. Tarvitaan vain tahtoa oppia.
– Tunteiden kielen pitäisi kuulua jokaisen ihmisen ABC-taitoihin, kuten lukemisen ja kirjoittamisen. Tunteiden ymmärtäminen ei poista faktojen tarvetta, mutta tunteet avaavat ihan uuden maailman.
Jokainen voi oppia ymmärtämään tunteiden kieltä.
– Joku on joskus sanonut, että on olemassa vain kolme tunnetta: hyvä, huono ja ok. Kun tunteita oppii tulkitsemaan, sieltä löytyy monipuolinen kirjo erilaisia vivahteita, mikä on melkoinen voimavara.
Tunteiden johtaminen on epämääräisyyden ja uhan vähentämistä. Tunteiden kohtaaminen rentouttaa ja lisää positiivista energiaa.
Miten päästä tunteilun alkuun ja vauhtiin?
Kaikki alkaa tunteiden huomioimisesta. Se voi olla esimerkiksi sitä, että esimies sanoo reilusti palaverin alussa, että viime viikko oli muutosten takia meille kaikille varmasti rankka eli hän sanoo ääneen pinnan olla olevat tunteet sen sijaan, että ne lakaistaisiin maton alle. Tunne voi olla vaikkapa pettymys tai suru. Tunteen nimeäminen rauhoittaa.
– Tunteiden johtaminen alkaa itsestä. Se on kova paikka, sillä usein on helpompaa syytellä toisia: pomoa, puolisoa, poliitikkoja, säätä tai vaikkapa kahvikonetta. Olenko minä sittenkin itse se organisaation mätä omena, joka valittaa, piilottelee epävarmuuttaan, puhuu toisista pahaa ja tukahduttaa innostusta?
– Seuraavat askeleet liittyvät tunne-sanavaraston kasvattamiseen, tunteiden nimeämiseen ja ymmärtämiseen. Vähitellen tunneäly kasvaa ja ilmapiiri paranee. Ihan konkreettisesti voi aloittaa vaikkapa siten, että alkaa hymyillä sekä viljellä esimerkiksi sanoja ilo ja innostus. Työyhteisöä kannattaa myös virittää uteliaisuutta herättämällä, yllättämällä, tekemällä uudella tavalla, olemalla läsnä.
Tekoäly tuo Camillaan mukaan uskottavuutta tunteiden johtamiselle. – Kun tietokoneet hoitavat lineaariset ja loogiset tehtävät silmänräpäyksessä, ihmisille jää aikaa niihin vahvuuksiin, joihin koneet eivät pysty, kuten sosiaaliseen kanssakäymiseen, hiljaisten signaalien havainnointiin ja tunteisiin.
Teksti: Sari Okko | Kuva: Lari Järnefelt, Felt Fotografi Oy | Piirrokset: Camilla Tuominen