4.6. vietettiin Toivon päivää. Mistä löytää toivoa paremmasta epävarmuuden ja monenlaisten uhkakuvien maailmassa? Toimijuudesta. Verkostoista. Yhteyksistä.
Ilman toivoa ei ole toimijuutta, eikä toivo konkretisoidu tekemiseksi ilman toimijuutta. Tämänhetkinen keskusteluilmapiirimme ei ole kovin toiveikas, eikä avaa tavoittelemisen arvoista näkymää tulevaan. Tätä kuitenkin kipeästi tarvitsemme. Tulevaisuuteen ei vain ajauduta, vaan se tehdään.
Iso määrä osaamista, intoa ja suorastaan intohimoa uhkaa jäädä julkishallinnossa tällä hetkellä hyödyntämättä, koska rakenteet ja toimintakulttuuri eivät tue rajat ylittävää yhteistyötä riittävästi.
Erilaisissa julkishallinnon verkostoissa toimijat – eräänlaiset hallinnon nomadit – ovat erinomaista yhteistä resurssia koko yhteiskunnan näkökulmasta katsottuna. Heillä on sisäsyntyisesti vahva halu toimia yhteiseksi hyväksi ja jakaa osaamistaan ja työpanostaan myös oman organisaationsa ulkopuolelle. Näissä toimijoissa on suuri potentiaali, jota ei vielä osata täysin hyödyntää.
Viralliset ja epäviralliset rakenteet tarvitsevat toisiaan. Tärkeää olisikin löytää toisiaan hyödyntävä, vuorovaikutteinen työskentelymoodi näiden välille. Näin meillä olisi myös parhaat edellytykset löytää dynaaminen tasapaino tehokkuuden ja vaikuttavuuden välille.
Hallinnon nomadit tarvitsevat kaiken mahdollisen tuen johdolta ja päätöksentekijöiltä. Vaikka näin aika ajoin tapahtuukin, ei yhteistyöhön kannustava asenne ole vielä valtavirtaa. Edelleen tehokkuutta haetaan rakenteiden kautta. Edelleen on vallalla ajatus, että selkeät vastuut, työnjaot ja toimivaltasuhteet ovat ainoa oikea tapa tehdä julkisrahoitteista työtä. Liian pienet rakenteet johtavat resurssien osaoptimointiin. Kaikki asiat eivät kuitenkaan mahdu lokeroihin. Sama pätee virkahenkilöihin.
Siiloissa ei synny vaikuttavuutta. Vaikuttavuutta saadaan aikaan vain ja ainoastaan yhteistyön kautta. Paras lopputulos saataisiin, kun tunnistettaisiin ja tunnustettaisiin, että perinteisten hallinnollisten valmistelurakenteiden rinnalle tarvitaan rajat ylittäviä, ekosysteemimäisiä toimintamalleja ja rakenteita. Tästä on jo monia hyviä kokemuksia. Näin myös veronmaksajien rahat olisivat parhaassa mahdollisessa käytössä. Strategisen ja operatiivisen tason välimaastoon tarvittaisiin taktisen tason toimijoita, jotka tulkitsevat strategisia tavoitteita uudella tavalla yhdistäen ja muokkaavat niitä toisiaan tukeviksi kokonaisuuksiksi ja toimintamalleiksi.
”Työn tuottavuuden kasvu ei enää synny tekemällä enemmän vaan tekemällä asiat uudella tavalla”, totesimme jo vuonna 2011 julkaistussa eri ministeriöiden ja virastojen yhteisesti tuottamassa julkaisussa ”Entä jos… – Näkökulmia ja ideoita innovatiivisen hallinnon rakentamiseen.” Sen viestit ovat ajankohtaisia ja tavoittelemisen arvoisia edelleen:
- Rakennetaan toimintakulttuuria, joka tarkastelee asioita ilmiölähtöisesti (ei organisaatiorakenteista käsin), innostaa ja kannustaa uusien ideoiden esille tuomiseen, rohkeaan uudenlaisten toimintatapojen kokeiluun sekä onnistuneiden kokeilujen tulosten ripeään käyttöönottoon.
- Hyödynnetään asiakkaiden ja palvelujen käyttäjien ideat sekä asiakkaita koskeva tieto uusien, laatua ja kustannustehokkuutta parantavien innovaatioiden lähteenä. Etsitään yhdessä palvelujen käyttäjien ja tuottajien kanssa ratkaisuja tunnistettuihin ongelmiin.
- Luodaan asiantuntijuudelle tilaa ja mahdollisuudet synnyttää uutta kannustamalla yhteistyöhön ja tarjoamalla modernit työolosuhteet. Varmistetaan uusien, systeemitason muutoksia aikaansaavien innovaatioiden syntyminen hallinnolliset rajat kaatavalla yhteistyöllä, tiedon nykyistä avoimemmalla yhteiskäytöllä sekä eri puolilla olevan osaamisen yhdistämisellä.
- Modernisoidaan valtiokonsernin johtamisen sisältö ja käytännöt vapauttamaan ihmisten omaehtoiseen luovuuteen ja tuloksellisuuteen pyrkivä elämänasenne osaksi virkatyötä. Palkitaan aloitteellisuudesta, uusiutumisesta ja rohkeasta riskinotosta. Siilojen sijaan johdetaan yhteistyötä.
- Varmistetaan tulosohjauksella yhteinen tavoitteiden asettaminen sekä mahdollisuus toteuttaa niitä uudella tavalla. Tulossopimuksiin ja johtamissopimuksiin kirjataan tavoitteita asiakaslähtöisten palveluketjujen rakentamiselle, vanhasta luopumiselle, uusien kumppanuuksien solmimiselle, luovuuspotentiaalin vapauttavalle johtamiselle sekä nykyistä yhteisöllisemmille, rajat ylittäville työskentelytavoille.
Muutosagentteja tarvitaan nyt ehkä enemmän kuin koskaan. Muutosagentti suhtautuu positiivisesti tulevaisuuteen, näkee ongelmassa mahdollisuuden ja kokeilee rohkeasti uusia toimintatapoja ja ajattelumalleja. Uuden luominen vaatii myös aikaa ja malttia pysyä hähmäisellä, epäselvällä alueella. Ratkaisut rajat ylittäviin haasteisiin eivät synny siiloissa vaan erilaista osaamista ja kokemusta yhdistämällä, kokeilemalla ja kokeiluista yhdessä oppien. Yhdessä onnistuminen synnyttää positiivisen kierteen ja antaa näkymän nykyhetkeä parempaan tulevaisuuteen. Siksi sitä kannattaa kaikin tavoin vaalia.
Virpi Einola-Pekkinen
Hiljattain valtiovarainministeriöstä eläköitynyt hallinnon kehittäjä