Oman itsensä kehittämiseen työelämässä on monia keinoja. Yksi niistä on liikkuvuus, hyödyntäen esimerkiksi työkiertoa tai virkavapaata. Termillä ”työkierto” tarkoitetaan menetelmää, jossa työntekijä siirtyy toisiin tehtäviin organisaation sisällä. Hyödynnettäessä työ- tai virkavapaata, työkierron periaatetta voi mukailla yli organisaatiorajojen. Tällöin liikkuvuus lienee oikeampi termi vaikka uskonkin että työkierto on puhekielessä monelle tutumpi.
Valtionhallinnossa nk. sisäistä liikkuvuutta voi lisäksi hyödyntää erilaisten ohjelmien, kuten henkilökierron tai virkamiesvaihdon kautta. Usein liikkuvuus perustuu myös sijaistamiseen, joka on toiminut ainakin omien liikkuvuuskertojeni alkusysäyksenä.
Parhaillaan olen ”lainatehtävissä” Suomen Pankin viestinnässä, jonne siirryin määräajaksi viime syksynä Kaartin jääkärirykmentistä. Yhteensä noin viisitoistavuotisen viestintätyöurani aikana tämä on kolmas kertani virkavapaalla. Näin jälkikäteen ajateltuna on ollut uskaliasta hypätä täysin vieraaseen organisaatiokulttuuriin määräajaksi, ja samalla luovuttaa oma tuttu tehtäväkenttä sen haasteineen ja ihanuuksineen siksi aikaa jonkun toisen hallittavaksi.
En kuitenkaan tekisi nyt toisin, sillä jokainen kerroista on antanut ja opettanut valtavasti sekä edistänyt urakehitystäni.
Pelikentällä varjopuolia ja auringonsäteitä
Aivan sattumalta keskustelin entisen kollegani kanssa aiheesta tätä juttua kirjoittaessani. Hänkin on virkavapaalla omasta tehtävästään ja palaamassa takaisin vakipestiinsä tämän vuoden aikana. Hän toi keskustelussamme esille työn määräaikaisuuden tuoman epävarmuuden tunteen siitä että kaikki on tilapäistä.
Tämä antoi pohdittavaa liikkuvuuden varjopuolista. Varsin useinhan työelämän liikkuvuudet pohjautuvat sijaistamiseen, joka korostaa työkierron ja liikkuvuuden periaatetta olla määräaikainen ja väliaikainen. Tällöin sijaistehtävän erityisesti pitkän aikavälin suunnitelmat saattavat tuntua epärealistisilta. Erityisesti, kun tehokasta työaikaa syö perehtyminen ja lopussa usein vielä perehdyttäminen. Voi olla haastava suunnitella tulevaa, kun tietää ettei ole itse asian toteuttava henkilö, tai jos ei ole varmaa tietoa kuka tehtävää tulee hoitamaan.
Lisähaastetta tuo vielä se, että usein palatessa takaisin omaan työtehtävään, on sielläkin perehtymisen, joskus jopa uuteen asennoitumisen tarvetta. Työntekijän roolissa on hyvä huomioida sekin, että työntekijän poislähtö organisaatiosta, vaikka se olisikin vain tilapäistä, aiheuttaa aina resurssivajeen sekä käynnistää rekrytointiprosessin, joka saattaa kuormittaa työyhteisöä kokonaisuudessaan.
Viestinnän tehtävissä viestinnän lainalaisuudet, periaatteet ja kanavat harvemmin eroavat organisaatiokohtaisesti, viestittävä sisältö ja prosessit kylläkin. Myös viestinnälliset trendit sekä keinot, joilla trendejä tavoitellaan, seuraavat usein samoina alasta ja organisaatiosta riippumatta. Näin ollen uudessa organisaatiossa kaikkea ei ole tarvinnut opetella alusta asti. Alkutaipaleen isompia haasteita ovat olleet hyppääminen mukaan jo täydessä käynnissä oleviin projekteihin sekä oppia tuntemaan ihmisiä ja organisaatiorakennetta, jotta tietäisi edes sen keneltä kysyä asiaa, johon kaipaa vastausta.
Uusia verkostoja ja ammatillisen työkentän laajentamista
Itselleni sijaisuudet eri organisaatioissa ovat antaneet tilaisuuden kehittyä ja oppia uutta sekä tarjonneet mahdollisuuden kokeilla omien kykyjen kannattelevuutta. Tutussa organisaatiossa arvostus on ansaittu vuosien ja tunnettavuuden myötä, mutta todellista itsevarmuutta on kasvattanut havainto huomata pärjäävänsä taidoillaan muuallakin ja tuovansa tiimille lisäarvoa omalla osaamisellaan. Usein tehtävät ja prosessit muuttuvat rutiineiksi, jolloin on hyväkin asia tarkastella niitä tuorein, ulkopuolisin silmin.
Rikkautta on ollut saada näkökulmia ja vaihtoehtoja, joita on myöhemmin voinut kokemuksen valossa hyödyntää toisaalla.
Uskonkin, että myös virkavapaan myöntäneet työnantajaorganisaatiot ovat hyötyneet toisaalla saaduista opeista ja havainnoista, joita toin mukanani palatessani. Aina on jotakin uutta tarttunut mukaan, vähintäänkin verkosto.
Liikkuvuuden hyödyntäminen työelämässä on varteenotettava vaihtoehto, mikäli haluaa tutustua erilaisiin yhteisöihin ja kulttuureihin sekä oppia hahmottamaan kokonaisuuksia. Kokemuksen kautta oppii parhaiten. Ja joskus sitä voi omatkin silmät aueta, kun joku toinen havaitsee itselle tutussa toimintakentässä uudistamisen varaa.
Uusien työtehtävien tuomia parhaita puolia ovat ehdottomasti olleet:
1) ihmiset, joista osan kanssa on syntynyt tiiviitä ystävyyssuhteita. Ystävystymisen lisäksi on muotoutunut arvokkaita viestinnän tukiverkostoja, joihin voi turvautua tiukan paikan tullen.
2) Oman ammattiosaamisen laajentuminen ja syventyminen. Vaikka työtehtävät eivät vastaisikaan toisiaan, niin on avartavaa nähdä viestinnän työkentän laajuus ja moninaisuus. Se saattaa kirkastaa omaa ja omaan organisaatioon peilattavaa arvomaailmaakin.
1 kommentti
Hienosti kiteytetty blogi työkierron hyvistä puolista haasteita unohtamatta. Itselleni tammikuun lopussa alkanut ja vuoden loppuun kestävä työkierto toisessa tutkimuslaitoksessa antaa mahdollisuuden uudistumiseen, breikkiin vaativasta ryhmänvetäjän tehtävästä ja tutustumisen läheisen yhteystyöorganisaation toimintaan ja ihmisiin. Osaamisen karttumisesta ja toisenlaisten toimintatapojen näkemisestä on toivottavasti hyötyä sitten kun palaa omaan organisaatioon. Allekirjoitan Maaritin tunnelmat ja kokemukset kolmen viikon työkiertokokemuksen perusteella!