Resilienssiä vahvistetaan kehittämällä organisaation kyvykkyyttä ymmärtää ja käydä rakentavaa dialogia toimintaan vaikuttavista pysyvistä jännitteistä. Esittelemmekin ohessa prosessin, jonka tavoitteena on harjaannuttaa organisaation jäseniä käsittelemään erilaisia jännitteitä. Kehitysprosessi sisältää neljä vaihetta: valmistelutyöpajan ja kolme varsinaista työpajaa. Prosessia on kuvattu alla olevassa kuvassa.
Tälle sivustolle on koottu ensin yleiset ohjeet prosessia kannattelevalle fasilitaattorille ja tarkemmat kuvaukset kustakin vaiheesta: Työpaja 1, Työpaja 2 ja Työpaja 3. Aluksi kuitenkin muutama asia, jotka kannattaa huomioida prosessiin lähdettäessä.
- Resilienssin tukeminen tarkoittaa uudenlaista toimintamallia koko organisaatioon. Myös johdon on syytä olla osallisena – ja vähintäänkin tukea työtä.
- Prosessi olisikin hyvä ottaa ensin käyttöön johtoryhmässä, jonka jäsenet voivat sitten viedä sen omiin tiimeihinsä.
- Prosessi vaatii kannattelijansa – fasilitaattorin – jonka on hyvä tutustua ensin tausta-aineistoon kokonaisuudessaan. Fasilitoijan tehtävänä on myös työpajan tulosten kiteyttäminen. Fasilitoinnissa kannattaa suosia parityöskentelyä.
- Suosittelemme aluksi perehtymistä koko toimintamalliin. Prosessissa on hyvä tarkastella organisaation ajankohtaisia kysymyksiä, mutta sen ensisijainen tarkoitus on uuden työtavan oppiminen. Työpajoissa on hyvä kannustaa tuomaan vapaasti esiin erilaisia näkökulmia, raakilemaisestikin.
- Suosittelemme, että jännitetyöpajat toteutetaan ensisijaisesti kasvokkain ja saman työryhmän kesken.
- Työpajat voisivat olla noin 2–3 viikon välein. Näin ajatukset voivat prosessoitua niiden välissä, mutta asia ei pääse unohtumaan.
- Kun toimintatapa on tullut tutuksi, voi työskentelypohjia myöhemmin käyttää myös erillisinä tiettyjen kysymysten tarkasteluun.
- Prosessi on erityisen hyödyllinen fuusioissa, sillä erilaisten näkökulmien näkyviksi ja ymmärrettäviksi tekeminen tukee myöhempää yhdessä toimimista.