Resilienssi rakentuu yhteisöissä toimivan vuorovaikutuksen ja korkealaatuisten ihmissuhteiden varaan. Nämä suhteet ilmentävät myönteistä energiaa, aktiivisuutta, arvostusta ja huolenpitoa. Kokonaisuuden kehittymisen kannalta ihmisten väliset suhteet ovatkin tärkeämpiä kuin tuon systeemin osien/asioiden erilliset ominaisuudet.
Vuorovaikutusta voidaan tukea – tai vastavuoroisesti tukahduttaa – erilaisilla rakenteilla. Yhteisön resilienssin liima on luottamus, jota tarvitaan ryhmän kaikilla tasoilla työyhteisöistä toimivaan yhteiskuntaan ja yhteiskuntien väliseen kommunikaatioon.
Kulttuuri on avainasemassa: millä tavoin vallalla oleva ihmiskäsitys ja erilaiset työtä ja yhteistyötä tukevat rakenteet tukevat kokemusta hyvästä vuorovaikutuksesta (esim. keskustelu hankalasta projektista). Tämä kokemus muokkaa tunnetilaa, toimintaa ja ajattelua. POSin (Center for Positive Organizations) tutkijat ovat todenneet, että
”Organisaatio on olemassa työyhteisön ihmissuhteiden kautta. Niiden laatu ja keskinäinen välittäminen määrittää organisaation selviytymiskykyisyyttä.”
Resilientit yhteisöt tunnistaa siis sosiaalisista suhteista, joissa korostuu empatiakyky, luottamus, yhteenkuuluvuuden tunne, suvaitsevaisuus ja monimuotoisuus sekä avoimuus. Tätä voisi verrata psykologiseen turvallisuuteen.
Psykologisesti turvallisessa yhteisössä hyväksytään erilaisuus, eikä ketään vastusteta eikä aliarvioida sen takia. Kaikkien osaamista arvostetaan ja apua on helppo pyytää. Toisia ja toisten tekemisiä ei väheksytä. Työyhteisössä on turvallista ottaa riskejä ja tehdä myös virheitä. Myös ongelmia ja vaikeaksi koettuja ja jännitteisiä asioita voidaan nostaa esiin ja käsitellä yhdessä.
Resilienteissä yhteisöissä on osaamista tunnistaa ja tutkia oman vuorovaikutuskulttuurinsa piirteitä ja seurauksia. Niissä on valmiutta asioiden jatkuvalle uudelleen tarkastelulle ja sopimiselle.
Työkaluja työyhteisön resilienssin kasvattamiseen löydät mm. tämän sivuston Opi jännitteistä -osiosta.
-
Tehtävä: Millainen työyhteisö te olette?
(Soveltaen ODR 1996: Personal resilience characteristics)
Miten te tuette omaa ja yhteisönne muutosjoustavuutta haastavissa tilanteissa? Ottakaa jonkin yksikköpalaverin tai reflektion aiheeksi resilienssi ja keskustelkaa siitä vaikka oheisten janojen avulla. Voitte halutessanne piirtää janat vaikka valkotaululle, jolloin kukin laittaa oman puumerkkinsä janalle sopivaksi katsomaansa kohtaan. Vasemmalla oleva puumerkki tarkoittaa, ettei sen tekijä ole lainkaan samaa mieltä, oikealla oleva merkki tarkoittaa samanmielisyyttä.
Ei pidä paikkansa Pitää paikkansa Myönteinen maailmankuva: Käytämme aikaa enemmän erilaisten mahdollisuuksien ja ratkaisujen löytämiseen ja tunnistamiseen kuin ongelmien määrittelyyn. Minäkuva: Luotamme omiin voimavaroihimme ja onnistumiseemme epävarmoissakin tilanteissa. Tavoitteellisuus: Toiminnallamme on selkeät, yhteiset ja sisäistetyt tavoitteet. Tarkastelemme niitä säännöllisesti. Ajattelun joustavuus: Keksimme haasteellisiin tilanteisiin useita erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja. Pystymme elämään epävarmuudessakin. Sosiaalinen joustavuus: Käännymme mielellämme toisten puoleen avun ja tuen saamiseksi, luotamme toisiimme; otamme apua vastaan ja teemme mielellämme yhteistyötä. Suunnitelmallisuus: Arvioimme ja kehitämme mielellämme toimintatapoja, ohjeita ja rakenteita tunnistettujen tarpeiden mukaisesti. Ennakoivuus: Toimimme aloitteelliseesti myös tilanteissa, joihin liittyy epävarmuutta. Olemme valmiita ottamaan myös harkittuja riskejä ja näemme riskit myös mahdollisuutena. Huolenpito: Pidämme hyvää huolta omasta ja toisten hyvinvoinnista. Keskustelkaa tämän jälkeen, mitä samaa ja erilaista kokemuksissanne on? Missä olette jo vahvoilla? Miten pidätte huolta vahvuuksistanne? Missä suhteessa haluaisitte vielä kehittyä? Miten voisitte sitä tehdä? Mitä olette tästä keskustelusta oppineet?