Kestävyys ja työelämä kulkevat käsi kädessä. Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori, psykologi Anna-Maria Teperi näkee työpaikat kestävyysmurroksen vipuvartena. Nyt voitaisiin tehdä se, mikä on jo aiemmin tehty työturvallisuudessa.
”Työpaikka on keskeinen niveltekijä, kun halutaan saada aikaan kestävyysmuutosta. Uskon, että työpaikkojen vipuvartta vääntämällä kestävyysmurros voitaisiin toteuttaa”, Anna-Maria summaa.
Anna-Maria on erikoistunut työ- ja organisaatiopsykologiaan sekä inhimillisten tekijöiden hallintaan työturvallisuuden, työhyvinvoinnin ja työterveyden kehittämiseksi. Hänen tutkimuslinjansa edustaa systeemistä otetta monimutkaisten ilmiöiden hallinnassa ihmisen toiminnan kannalta.
”Olen kiinnostunut siitä, miten työelämän ilmastotoimijuuden kehittämisessä voidaan hyödyntää sellaisia hyväksi havaittuja toimintamalleja, joilla on saatu aikaan parannuksia työpaikkojen turvallisuudessa.”
Työturvallisuudesta voi ammentaa kestävyysmuutokseen
Työterveyslaitoksen ohella Anna-Maria toimii dosenttina Tampereen yliopistossa sekä Vaasan yliopistossa.
”Olen tutkinut runsaat 20 vuotta inhimillisten tekijöiden hallintaa erityisesti turvallisuuskriittisillä aloilla, kuten ilmailussa, ydinvoimassa, merenkulussa ja raideliikenteessä sekä kehittänyt menetelmiä ja malleja, joilla turvallisuutta voidaan konkreettisin keinoin parantaa työpaikoilla. Kaiken ytimessä on ihmisen ja arjen ymmärrys”, Anna-Maria kertoo.
”Työturvallisuutta on rakennettu aiemmin hyvin teknisesti keskittyen suojaimiin, altisteisiin, ohjeisiin, normeihin, riskeihin ja virheisiin. Näihin tekijöihin keskittymällä on voitu välttyä vahingoilta, mutta niiden rinnalle on tuotu ennakoivaa turvallisuusajattelua ja -kulttuuria eli ihmisten ajattelu- ja toimintatapojen uudistamista.”
Tästä tullaan kestävyys-näkökulmaan.
”Työpaikoilta löytyy valtava muutospotentiaali”
Anna-Marian kestävyysajattelu lähti lentoon, kun hänet valittiin vuonna 2024 Kestävyyspaneeliin, joka tunnettiin aiemmin nimellä Suomen kestävän kehityksen asiantuntijapaneeli. Kyseessä on riippumaton, Valtioneuvoston kanslian yhteydessä toimiva tiedepaneeli, jonka tehtävänä on edistää kestävää kehitystä Suomessa.
”Tavoitteenani on tuoda paneelissa esille työelämän ja kestävyyden psykologista näkökulmaa, jonka merkitys korostuu jatkuvan muutoksen aikakaudella ja vihreän siirtymän myötä. Niin kuin turvallisuutta on onnistuttu parantamaan suomalaisilla työpaikoilla systemaattisesti, samoin kestävyyttä tulisi ajatella laajan kokonaiskuvan kautta ottamalla huomioon sekä taloudellinen, sosiaalinen että ympäristön kestävyys”, paneelin varapuheenkohtajana toimiva Anna-Maria kertoo.
”Haluan uskoa, että kestävyysmurrosta voidaan tehdä työpaikkojen rakenteiden kautta. Tilastojen mukaan suomalaisesta työikäisestä väestöstä 75 prosenttia on työelämässä, joten työpaikoilta löytyy valtava muutospotentiaali.”
”Ihmisten tulee voida hyvin, jotta he jaksavat miettiä kestävyysasioita”
Työpaikkojen toimimisesta muutoksen vipuvartena ei ole Anna-Marian mukaan paljon puhuttu, sillä fokus on ollut pitkälti valtiossa ja kansalaisissa.
Anna-Maria Teperi kannustaa kestävyysajatteluun työpaikoilla.
”Kestävyysmurros tarkoittaa sitä, että maapallon kantokyvyn säilyttämiseksi pitää saada aikaan merkittäviä muutoksia. Ympäristömme ei odota eikä luonto voi olla meille vain kohde, josta napsimme rajattomasti varoja. Kun otamme luonnosta, otamme itseltämmekin. Ja jos meillä ei ole tervettä planeettaa, meillä ei myöskään ole taloudellisia tai inhimillisiä voimavaroja.”
Työterveyslaitoksen Työpaikat ilmastotoimijoina, yhteiskehittäen kestäviin ratkaisuihin eli TILKE-hankkeen tavoitteena on lisätä nimensä mukaisesti työpaikkojen aktiivisuutta ilmastotoimijoina. Kuten työturvallisuudessa myös ilmastotoimijuudessa muutos lähtee tietoisuuden kasvattamisesta.
Nyt ei puhuta enää muovilusikoista vaan laajemmista kokonaisuuksista, kuten energiankäytöstä, hankinnoista, sijoitustoiminnasta, prosesseista, kierrätyksestä, työmatkaliikkumisesta ja ruokavaliosta. ”Tähän kuuluu myös sosiaalinen kestävyys: ihmisten tulee voida hyvin, jotta he jaksavat miettiä kestävyysasioita”, Anna-Maria korostaa.
”Emme voi elää kuin hullu mies Huittisissa”
Anna-Maria ei halua paasata, vaan puhua heräämisen ja havahtumisen puolesta.
”Työpaikoilla tulisi käynnistää keskustelua, mitä kestävyys tarkoittaa johtajuuden ja jokaisen työntekijän arkisen toiminnan ja osaamisen kehittämisen kannalta. Sen sijaan, että etsitään syyllisiä tai mietitään, etten minä kun ei muutkaan, tulisi katsoa peiliin. Muutos edellyttää jokaiselta vastuunkantoa niin työssä kuin muussa elämässä.”
”Emme voi elää niin kuin hullu mies Huittisissa, joka syö enemmän kuin tienaa, kuten vanha sanonta kuuluu. Meillä on jo raja vastassa, joten nyt tarvitaan uutta ajattelua ja näkökulmaa tulevia sukupolvia ajatellen. Ehkä tarvitsemme muutokseen lempeää karttakeppiä.”
Anna-Maria suosittelee työpaikoille kestävyysstrategian laatimista systemaattisesti ja osallistavasti, ellei sitä ole jo tehty tai aloitettu. Sen pohjalta tulisi laatia sopimuksia konkreettisista teoista ja toimintatavoista. Kestävyystyöskentelyn tulisi olla monin paikoin nykyistä pitkäjänteisempää ja johdonmukaisempaa. Tekemiseen tarvitaan iso joukko toimijoita sen sijaan, että se on yhden ihmisen kuten kestävyysasiantuntijan harteilla. Kun työpaikalla on yhteinen näkemys ja tavoite, tekeminen on palkitsevaa.
”Havahtuminen on terveellistä – se ei tee kenellekään pahaa”, Anna-Maria sanoo hymyillen.
