Käynnistimme keväällä 2021 valtion työsuojelutoimijoiden yhteistyöverkoston työsuojelun riskienhallinnan kehittämiseksi. Useissa organisaatioissa painiskellaan samojen asioiden äärellä: miten rakentaa sujuva ja toimiva työsuojelun riskienhallintamalli monipaikkaisessa ja hybridissä ympäristössä?
Törmäämme yhä useammin siihen, että vanhat työsuojelun toimintatavat eivät enää palvele tarkoitustaan. Monet niistä on ajateltu ja rakennettu aikana, jolloin ymmärrys työympäristöstä perustui tällaiseen ajatteluun: yksi virasto, yksi toimitila yhdellä paikkakunnalla, kaikki töissä toimistolla vakioituina työaikoina.
Monien organisaatioiden työympäristö on jo muuttunut monipaikkaiseksi, ja koko työympäristön käsite on pikkuhiljaa saanut lisää kerroksia: fyysisen ympäristön lisäksi olemme alkaneet hahmottaa, että työskentelemme myös psykososiaalisessa ja virtuaalisessa työympäristössä. Valtiolla tavoitellaan monipaikkaisuutta ja yhteisiä työympäristöjä. Mitä työsuojelun yhteistoiminta tarkoittaa näissä eri ympäristöissä? Miten vaikkapa ensiapuvalmiudesta tai työolojen turvallisuuden seurannasta huolehditaan, kun työntekijät työskentelevät monipaikkaisesti, ja ovat vain satunnaisesti työpaikalla, ja esihenkilöt eri paikkakunnilla? Miten työterveyshuollon työpaikkaselvitykset tehdään järkevästi tällaisissa olosuhteissa?
Keskusteluissamme tunnistimme uudenlaisissa työympäristöissä korostuvia työn kuormitustekijöitä liittyen mm.
- tiedonkulun ja -hallinnan haasteisiin
- etätyön ergonomiaan
- yhteisöllisyyden vähenemiseen
- itseohjautuvuuden vaatimusten lisääntymiseen
- erilaisten työtehtävien väliseen yhdenvertaisuuteen etätyön suhteen
- toimitilaturvallisuuteen liittyvien yhteisten tehtävien hoitamiseen toimipaikoissa
- etäjohtamisen rajoitteisiin työolojen seurannassa
Verkostomme on kokoontunut neljä kertaa viimeisen puolen vuoden aikana. Lähdimme pohtimaan riskienhallintaa kronologisessa järjestyksessä: työn vaara- ja kuormitustekijöiden tunnistamisesta riskien arviointiin, ja siitä edelleen riskienhallintatoimiin ja työolojen seurantaan. Viimeksi aiheena oli esihenkilöiden työsuojelutehtävät ja -koulutus.
Tarkoituksena on jatkaa verkoston tapaamisia, kohti riskienhallintaprosessin seuraavia vaiheita. Hyvänä tavoitteena voisi olla yleinen riskienhallintamallin runko, jonka päälle valtion organisaatiot voisivat rakentaa toimintatapoja, sopeuttaen omiin erityistarpeisiinsa. Riittävän hyvä lopputulema on jo se, että yhteinen ymmärryksemme työsuojelun riskienhallinnasta kasvaa, ja itse kukin voi napata yhteisistä keskusteluista omaan organisaatioonsa sopivia palasia ja työkaluja. Ja on mukavaa, kun voi pulmallisissa tilanteissa kilauttaa tutulle työsuojelukaverille.
Muutkin valtion organisaatioiden työsuojelun riskienhallinnan kehittämisestä kiinnostuneet toimijat ovat tervetulleita mukaan. Viestiä voi laittaa allekirjoittaneelle. Verkosto on vapaamuotoinen, ja toimii niin kauan kuin se tuntuu tarpeelliselta. Teemme yhteistyötä Valtiokonttorin työsuojeluyhteistyöryhmän kanssa, mutta fokuksemme on rajoittunut tähän riskienhallinnan aiheeseen
