Kuinka kestävän kehityksen tavoitteet saavutetaan?

Tytti Yli-Viikari: kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttaminen edellyttää yhtenäistettyjä käytäntöjä ja politiikkajohdonmukaisuutta

Valtiontalouden tarkastusviraston pääjohtaja Tytti Yli-Viikari uskoo, että kestävän kehityksen tavoitteiden toteutumisen kannalta olisi tärkeää pyrkiä yhtenäistettyihin raportointikäytäntöihin ja varmistaa, että politiikkajohdonmukaisuus olisi näkyvillä budjetoinnissa.

Valtiontalouden tarkastusvirasto tarjoaa melkoisen näköalapaikan suomalaisen julkisen sektorin toimintaan: sen ydintoiminto on tuottaa eduskunnalle tietoa siitä, miten verovaroja on Suomessa käytetty. Samalla se tarkastaa kaikkien valtion virastojen, ministeriöiden ja laitosten toimintaa.

VTV tarkastaa myös kestävän kehityksen tavoitteiden toteutumista sekä tarjoaa kestävän kehityksen raportointia, sillä tarkastusvirastot raportoivat kansallisesti Yhdistyneiden kansakuntien Agenda 2030 tavoitteiden toteutumisesta. Tätä kautta VTV tuottaa tietoa globaalille yhteisölle siitä, miten Suomen valtion toimet edistävät kestävän kehityksen tavoitteiden toteutumista. Raportointitieto vastuullisuudesta on merkityksellistä, sillä sen avulla voidaan ymmärtää päätöksenteon seurauksia ja varmistaa, että toimet vievät kohti oikeaa suuntaa. Ilman raportointitietoa ei voida saada aikaan sellaista yhteiskunnallista vaikuttavuutta mitä tavoitellaan. Tämän vuoksi vastuullisuusraportointi on erittäin oleellista myös kestävän kehityksen ja vastuullisuuden tavoitteiden toteutumisen kannalta.

– Raportointi on kytkettynä tavoitteiden asetantaan, eli siihen millä tasolla ja millaisia tavoitteita on asetettu. Raportointi on kaiken muutoksen, parannuksen ja kehitystyön kivijalka, Yli-Viikari toteaa.

Vastuullisuusraportointi voisi hyötyä poikkihallinnollisesta yhteistyöstä

Yli-Viikari kehuu Suomen kehittämismyönteistä ilmapiiriä: vastuullisuusraportoinnista käydään paljon keskustelua ja sitä halutaan viedä eteenpäin, jotta saadaan tuotettua tarkempaa tietoa päätöksenteon tueksi.

Parannettavaa kuitenkin on, sillä päällekkäistä ja pirstaloitunutta raportointia tehdään paljon. Valtionhallinnon tasolla tulisi pyrkiä yhteisiin raportointipohjiin, sillä jos kukin toimija kehittää omaa raportointimallia, kokonaiskuva voi helposti hämärtyä. Yhtenäistetyt raportointikäytännöt voisivat mahdollistaa myös sen, että eri työkalujen avulla laajoista tietoaineistoista voitaisiin kerätä näkymä, jota tutkija, kansalainen tai päätöksentekijä voisi hyödyntää tiettyjä kysymyksiä varten.

– Kokonaisuuksien hahmottamisessa on paljon parannettavaa, sillä kestävässä kehityksessä ja vastuullisuusraportoinnissa tulisi saada kaikki ne tiedot esille, joilla on kytkentöjä toisiinsa. Poikkihallinnollisuus olisi tavoite, jota kohti pitäisi mennä, Yli-Viikari toteaa.

Raportointikäytäntöjen yhtenäistämisen lisäksi tulisi kiinnittää huomiota raportoinnin aikajänteisiin. Tällä hetkellä tuotetaan hyvin eri aikajänteille menevää raportointia: on olemassa kuukausittaista ja vuosittaista raportointia, sekä pidemmän aikavälin raportointivelvoitteita, joidenka velvoitteet tulevat osittain kansainvälisiltä organisaatioilta. Yli-Viikari pohtiikin sitä, kuinka eri aikajanojen näkymät voitaisiin yhteensovittaa. Tärkeää olisi myös selvittää, kertooko kuukausi- ja vuositason raportointi samaa tarinaa, sillä raportin pohjalla voi vaikuttaa eri tulkinnat ja aikasyklit. Lisäksi raportteja osoitetaan usein eri toimijoille, minkä vuoksi pohjatiedot voivat erota toisistaan.

– Tärkeintä vastuullisuusraportoinnissa on trenditiedon ja pidemmän aikavälin tiedon esille nostaminen, jotta osataan korjata toimia, jos ollaan menossa väärään suuntaan.

Kestävän kehityksen huomioiminen budjetoinnissa

Tavoitteiden saavuttaminen edellyttää myös kestävän kehityksen ja vastuullisuuden sisällyttämisen budjetointiin. Yli-Viikari pitää hyvänä asiana sitä, että tällä hetkellä talousarvioesityksessä on kirjauksia kestävästä kehityksestä ja vastuullisuudesta. Hän kuitenkin toteaa, että budjetissa ei ole vielä esillä tarvittavaa määrää politiikkajohdonmukaisuutta. Nämä politiikan ristiriitaisuudet tulevat esille esimerkiksi siinä, että jotkin politiikan toimet eivät tue ympäristötavoitteiden toteutumista, kun samanaikaisesti toisilla toimilla yritetään tukea niitä. Tämä luo tilanteen, jossa samanaikaisesti yritetään torjua ja edesauttaa tavoitteita. Yli-Viikari toivoisi kestävän kehityksen kannalta vastaisuudessa myös pidemmän aikavälin aikasykliä näkyviin politiikkajohdonmukaisuuden lisäksi:

– Politiikkajohdonmukaisuuden lisäksi budjetointiin tulisi saada mukaan pidemmän aikavälin sykli, eli se, mihin asioihin pidemmällä aikavälillä vuosittaisen budjetin rahat vaikuttavat. Tämä johtaisi siihen, että päästäisiin pois pirstalemaisuudesta ja pieniin osalohkoihin jaetusta rahasta, ja päästäisiin tarkastelemaan isompia ilmiöitä ja kokonaisuuksia. Tämän kautta voitaisiin todentaa, toimiiko hallinto kestävän kehityksen tavoitteiden ja periaatteiden mukaisesti.

Yli-Viikari pitää tärkeänä sitä, että kansainvälisiä esimerkkejä nostetaan esille. Niiden kautta voimme oppia muilta ja samassa yhteydessä voimme jakaa muille hyviä ja toimivia käytäntöjä. Kestävän kehityksen tavoitteet ovat kansainvälisesti merkityksellisiä, joten onkin tärkeää toimia yhdessä niiden toteutumisen varmistamiseksi.

Tytti Yli-Viikari päätyi haastateltavaksi Ilmianna kiinnostava virkamies -konseptin kautta. Konseptiin kuuluu ilmiantaa seuraava haastateltava virkamies. Tytti Yli-Viikari haluaa ilmiantaa Tulevaisuusvaliokunnan Valiokuntaneuvoksen Olli Hietasen. Ilmianto liittyy vastuullisuuden ja kestävän kehityksen teemaan, sillä tulevaisuusvaliokunnassa voidaan haarukoida pidemmän aikavälin tavoitteita, jotka ovat erityisen tärkeitä puhuttaessa kestävästä kehityksestä ja vastuullisuusraportoinnista.