Kuvassa joukko ihmisiä innostuu tiimityöstä.

Vastuullisuusraportoinnin voimin kohti kestävämpää kehitystä

Viime vuosina keskustelu vastuullisuudesta ja kestävästä kehityksestä on lisääntynyt huimasti, ja kansalaiset vaativat organisaatioilta läpinäkyvää tietoa niiden toiminnan vastuullisuudesta. Tämä vaikutti osaltaan myös siihen, että Valtiokonttorissa alettiin kehittämään tehokasta ja yhtenäistä tapaa raportoida valtion virastojen ja ministeriöiden vastuullisuudesta. Yhtenäistetyn raportointikäytännön myötä valtio voisi tarjota vertailukelpoista ja merkityksellistä tietoa valtionhallinnon toiminnan vastuullisuudesta.

Vastuullisuus näkyväksi

Yritysmaailmasta tuttu vastuullisuusraportointikäytäntö on rantautunut 2010-luvulla myös valtion organisaatioihin. Vuoden 2019 lopulla Valtiokonttori linjasi, että vastuullisuus tulisi sisällyttää osaksi kaikkien valtion virastojen ja ministeriöiden raportointikäytäntöjä. Näin syntyi Vastuullisuus näkyväksi -pilottihanke, jonka tavoitteena on muodostaa yhtenäinen vastuullisuusraportointikehys, joka perustuu Yhdistyneiden kansakuntien kestävän kehityksen tavoitteille. Tarkoituksena on, että vastuullisuudesta raportoiminen otettaisiin käyttöön kaikissa valtion virastoissa ja ministeriöissä vuodelta 2020, ja siinä edettäisiin askel kerrallaan.

– Vastuullisuus näkyväksi -pilotin tarkoituksena on ollut kartoittaa vastuullisuusraportoinnin yhtenäistämisen ja laajentamisen edellytyksiä, kertovat Valtiokonttorin viestintäasiantuntija Henni Purtonen sekä taloushallintoasiantuntija Katri Kanerva, jotka ovat toimineet hankkeen koordinaattoreina.

Valtion virastoilla on ollut hyvin erilainen lähestymistapa raportointiin, minkä vuoksi raportointikäytäntöjen yhtenäistämiselle koetaan tarvetta. Myös pilottiin haluttiin saada mukaan mahdollisimman erilaisia virastoja, jotka ovat myös eri vaiheissa vastuullisuusraportoinnissa. Tällä pyrittiin saamaan mahdollisimman laaja ymmärrys niistä haasteista, joita virastot ovat kohdanneet raportoidessaan kestävästä kehityksestä ja vastuullisuudesta. Vastuullisuusraportoinnin pilottiryhmän muodostaa hankkeen linjannut Valtiokonttori, Verohallinto, Tasavallan presidentin kanslia sekä Maanmittauslaitos.

Vastuullisuusraportin tarkoituksena on antaa tietoa organisaation suurimmista taloudellisista, yhteiskunnallisista ja ympäristöön kohdistuvista vaikutuksista.

Yleinen harhaluulo on, että vastuullisuus käsittää vain ympäristöön liittyviä teemoja. Tosiasiassa se sisältää monta osa-aluetta, jotka on otettava huomioon myös raportoinnissa. Vastuullisuusraportin tarkoituksena on antaa tietoa organisaation suurimmista taloudellisista, yhteiskunnallisista ja ympäristöön kohdistuvista vaikutuksista. Vastuullisuusraportissa voidaan mitata esimerkiksi virastojen päästöjen kehitystä sekä asiakkaiden tyytyväisyystasoa.

Kohti vastuullista virastoarkea

Tarkoituksena on suunnata katseet kohti tulevaisuutta ja tukea kestävää ja vastuullista virastoarkea. Vaikka raportointikäytäntöjä on tarkoitus yhtenäistää, tulee myös ottaa huomioon virastojen eroavaisuudet. Näkökulma vastuullisuusraportointiin on myös erilainen ministeriöissä ja virastoissa. Ministeriöitä kannustetaan pohtimaan vastuullisuutta enemmän strategiatasolla, kun virastokentällä rapotoinnin painopiste on vahvemmin operatiivisessa toiminnassa.

Virastoilla on hyvin erilaisia lakisääteisiä tehtäviä ja vastuullisuusraportoinnin tavoitteiden täytyy lähteä organisaation ydintoiminnasta. Virastotasolla onkin tärkeää tunnistaa viraston tehtäväkentän kannalta olennaisimmat vastuullisuuden osa-alueet. Se auttaa organisaatioita raportoimaan sidosryhmien kannalta merkityksellisimmistä teemoista ja kohdistamaan resurssejaan yhteiskunnan kannalta kaikista vaikuttavimman toiminnan vastuullisuuden arviointiin.

Kuva / Valtiokonttori

 

– Organisaatiotasolla tulee määritellä tarkasti mitä vastuullisuudella tarkoitetaan, ja mikä oman organisaation rooli on maailmanlaajuisten ongelmien ratkomisessa. Olennaista on pohtia, miten vastuullisuusraportti tuotteena ja palveluna viestii vuorovaikutuksesta sidosryhmien kanssa. Vastuullisuuteen liittyvien tietojen kokoaminen yhteen on myös osa päätöksenteon läpinäkyvyyttä, Purtonen muistuttaa.

Olennaisuusarvion kartuttaminen mahdollistaa myös yhteisten ja hallinnonrajat ylittävien mittareiden kehittämisen. Yksittäisistä virastoista kerättävästä tiedosta tulee yhteenlaskettuna merkittävää, ja se mahdollistaa virastojen keskinäisen vertailun. Tämän kautta voidaan hahmottaa kokonaiskuva tilanteesta, ja samalla vahvistaa suomalaisen julkisen hallinnon avoimuutta ja luotettavuutta.

– Raportoinnin tarkoituksena on vahvistaa vastuullisuuden asemaa jokapäiväisessä toiminnassa ja toivottavasti vastuullisuuden elementit saadaan ajan myötä upotettua osaksi kulttuuria, Kanerva sanoo.

Yksittäisistä virastoista kerättävästä tiedosta tulee yhteenlaskettuna merkittävää, ja se mahdollistaa virastojen keskinäisen vertailun.

Kun tiedon kerääminen on säännöllistä ja strukturoitua, dataa voi kerätä esimerkiksi siitä, millä tavoin eri virastojen päästöt kehittyvät, ja kuinka niitä kontrolloidaan. Käytännön yleistyessä datan pohjalta voitaisiin muun muassa laskea koko valtionhallinnon hiilijalanjälki tai arvioida työntekijöiden kokemuksia tasa-arvon toteutumisesta. Aineiston avulla voitaisiin myös viestiä kotimaan ulkopuolisille sidosryhmille siitä, mitä Suomi tekee YK:n Agenda 2030 -tavoitteiden toteutumiseksi.

Purtonen toteaakin, että tavoitteet tulee asettaa todella kirkkaiksi. Itselleen ja muille pitää pystyä perustelemaan, miksi vastuullisuus ja siitä raportoiminen on tärkeää, ettei vastuullisuudesta tulisi vain yksi lisäraportti kaikkien olemassa olevien raporttien joukkoon. Vastuullisuudesta tulisi muodostua relevantti osa valtion toimintaa; vastuullisuus tulisi tunnistaa ja siitä tulisi viestiä selkeästi vastuullisuusraportoinnin avulla.