Voiko viisautta tutkia ja voiko organisaatio viisastua? Tutkijatohtori Jenni Spännäri vastaa kyllä. Viisautta voi tietoisesti kasvattaa, kehittää, viljellä ja laittaa sen töihin. Mutta mitä viisaus oikeastaan on?
Jennin kiinnostus viisauden tutkimiseen sai alkunsa vanhuuden tutkimuksesta, mikä onkin kiinnostavaa. Vaikka usein ajatellaan, että vanhuus ja viisaus kulkevat käsi kädessä, näin se ei välttämättä ole, joskin viisaus liittyy elämänkokemukseen. Viisaus ei myöskään ole samaa asia kuin älykkyys tai looginen ajattelu.
”Viisaus on moniulotteinen asia ja sen määritelmiä on paljon. Viisaus on aihe, jota tutkitaan laajasti muun muassa filosofian, sosiaalitieteiden, psykologian ja neurotieteiden aloilla. Viisautta voidaan myös mallintaa ja sitä voidaan mitata, ihan niin kuin työelämän tyytyväisyyttäkin”, Jenni sanoo.
Eri aikoina ja eri kulttuureissa harvasta asiasta on oltu Jennin mukaan niin yksimielisiä kuin viisauden olemassaolosta ilmiönä. Kun eri määritelmiä vertaillaan, viisauteen yhdistetään asioita, kuten hyvän tekeminen ja tahtominen, sosiaalinen päätöksentekokyky, epävarmuuden sietäminen, myötätunto, avoimuus, hengellisyys ja huumorintaju.
”Viisaus on tekoja ja ajattelua, joka tuottaa mahdollisimman paljon hyvää mahdollisimman monille, mahdollisimman pitkällä aikavälillä. Kyse on hyvästä elämästä”, Jenni tiivistää.
”Ihmiskunnan suuria kysymyksiä ei ratkaista tekoälyllä”
Vuonna 2020 julkaistiin Jennin ja hänen kollegansa Eeva K. Kallion kirjoittama kirja ”Viisaus – käyttäjän opas”. Kirjan saama vastaanotto yllätti kirjoittajansa ja pisti miettimään, miksi viisaus kiinnostaa niin paljon juuri nyt.
Jenni Spännäri on teologian tohtori, tutkija, kouluttaja, luennoitsija, innostaja ja CoHumans Oy:n tutkimusjohtaja.
”Ihmiset kaipaavat kiivastempoisessa nykymaailmassa ja teknologian murroksen myrskyissä pikemminkin jotain syvempää, laajempaa ja merkityksellisempää näkökulmaa kun näppäryyttä, tehokkuutta, nokkeluutta tai lyhyen jänteen selviytymistä”, Jenni pohtii.
Sosiologina ja tutkijana Jenniä kiinnostaa, miten viisautta voidaan tuoda organisaatioihin, miten rakentaa inhimillisesti kestävämpää työelämää sekä soveltaa viisauden olemassa olevia mallinnuksia – ja toisaalta, mitkä ovat viisauden kasvun esteitä.
”Ihmiskunnan suuria kysymyksiä ei ratkaista organisaatiorakenteilla tai tekoälyllä. Vaikka äly, tieto ja informaatio ovat sukua viisaudelle, ne häviävät perspektiivin laajuudessa ja ymmärryksen syvyydessä”, Jenni sanoo.
”Yksi viisauden kasvun este on kapea ja staattinen ihmiskuva: ajattelemme, että ihmiset ovat toisistaan erillisiä ja muuttumattomia. Organisaation viisas kasvu voisi nojata siihen, että ihmiset ovat kykeneviä kasvamaan ja organisaatio on enemmän kuin osiensa summa. Viisaaseen kasvuun tarvitaan syvää ymmärrystä siitä, mikä meille on tärkeää, miten toimimme toistemme kanssa ja miten ratkaisumme vaikuttavat tulevaisuuteen.”
”Myötätunto on hyvä kahva organisaation liikuttamiseen”
Miten yksilöt ja organisaatiot voivat ottaa viisaudesta kaiken irti? Tätä kysymystä Jenni lähestyy viisauden kolmen ulottuvuuden – tiedollisen, pohtivan ja myötätuntoisen – kautta. Yksi ulottuvuus ei tee ihmisestä tai organisaatiosta viisasta, vaan siihen tarvitaan kaikki kolme. Malli pohjautuu 1980-luvulla tehtyyn empiiriseen tutkimukseen, joten kyseessä ei ole ihan uusi keksintö.
”Viisauteen liittyy tietoa ja kognitiivisia kykyjä, mutta viisautta ei voi mitata älykkyystesteillä. Viisauden tiedolliseen ulottuvuuteen liittyy halu oppia ja tietää lisää sekä kyky venyttää oman tietämyksen rajoja. Viisas ei kuvittele tietävänsä kaikesta kaikkea. Työelämässä voidaan puhua oppivasta organisaatiosta”, Jenni kuvailee.
Viisauden pohtiva ulottuvuus tarkoittaa reflektointia eli halua ja kykyä asioiden ja tekojen seurausten pohdintaan: mihin olemme menossa ja miksi, mitä voimme oppia sekä miten kasvaa kussakin tilanteessa. Organisaatioissa reflektointia ei voi sälyttää yksilöiden vastuulle, vaan sitä on tehtävä yhdessä ja siihen on varattava aikaa. Pohdinnassa sanat ovat tärkeitä, sillä on vaikea kehittää sellaista, mistä ei voi puhua.”
”Viisaus tulee näkyville myötätuntoisuuden ja käytännön tekojen kautta. Myötätunnossa ei ole kyse vain siitä, miten reagoidaan suruun, vaan miten reagoidaan myös iloon ja onnistumiseen. Myötätuntoa voi osoittaa paitsi muita myös itseä kohtaan. Organisaatioissa kyse on esimerkiksi siitä, miten ihmisistä pidetään huolta, miten muille puhutaan ja mikä toimintakulttuurissamme on sallittua. Myötätunto on hyvä kahva organisaation liikuttamiseen, sillä siihen liittyy aina toiminta.”
”Kohti viisaampaa maailmaa organisaatio kerrallaan”
Jennin mukaan viisautta voidaankin pitää yhteisöjen dynaamisena kyvykkyytenä. Viisaus on elävä ja hengittävä kokonaisuus, jota pohditaan, kasvatetaan, kehitetään ja tuodaan esille. Vaikka sanotaan, että joukossa tyhmyys tiivistyy, se toimii myös viisauteen.
”Viisaat ihmiset toimivat harvoin yksin. Viisaus tiivistyy joukoissa, joiden voima on enemmän kuin osiensa summa. Monet meistä ovat joskus olleet osa ryhmää, tiimiä tai porukkaa, joka on saanut meidät toimimaan kuin paras versio itsestämme”, Jenni sanoo.
”Viisautta on toimia avoimesti ja arvostavasti. Viisaassa organisaatiossa keskustelut eivät muutu väittelykilpailuiksi, vaan maltetaan kuunnella ja osataan pohtia erilaisia näkemyksiä. Viisaan tasapainon löytäminen voi olla haastavaa, mutta jos organisaatiossa syntyy yhteinen halu viisastua, ollaan harppauksen verran lähempänä jaettua viisautta.”
Mitä siitä sitten seuraa, että organisaatio on viisas? ”Lisää hyvinvointia, luovuutta ja tuloksellisuutta sekä enemmän turvallisuudentunnetta ja työn imua”, Spännäri summaa. ”Siksi meillä on syytä rakentaa viisaampaa maailmaa organisaatio kerrallaan.”
