Viisitoista vuotta ministeriöissä

Viiteentoista vuoteen valtioneuvoston palveluksessa on mahtunut paljon. Niin monta vuotta Eeva Kaunismaa on keväällä 2020 ehtinyt viettää virkamiesurallaan ministeriöiden alaisuudessa. Uran varrella monet erilaiset työympäristöt ovat tulleet hänelle tutuiksi: kahdeksan eri hallitusta, yhdeksän ministeriä sekä kaksi eri ministeriötä.

Eeva Kaunismaa, 40, on valmistunut kotikaupungissaan Turussa ruotsinkielisestä yliopistosta Åbo Akademista vuonna 2002. Pääaineenaan hän opiskeli valtio-oppia, mutta kiinnostusta riitti myös julkishallintoon ja viestintään. Ennen ensimmäistä korkeakouluharjoitteluaan Kaunismaa ei kuitenkaan ollut tietoisesti tavoitellut uraa julkisen hallinnon parissa. Lukioaikana sekä korkeakouluopintojensa ensimmäiset vuodet hän tienasikin muun muassa ohjaamalla aerobicia ja erilaisia ryhmäliikuntatunteja.

Toisen vuoden opiskeluiden jälkeen Kaunismaa alkoi kokea painetta löytää töitä tai harjoittelupaikan omalta alaltaan, ja päätyi lopulta harjoitteluun Suomen Akatemiaan, josta myös graduprojekti myöhemmin löytyi. ”Olen aina ollut tavoitteellinen ihminen, ja tavoiteorientoituneisuus on varmasti ajanut kiirehtimään sekä hankkimaan nopeasti oman alan töitä. Moni muu otti varmaan aikaa enemmän, ja hitaamminkin olisi varmasti hyvä tullut”, Kaunismaa toteaa.

Motivaatiota haasteista ja tavoitteista

Korkeakouluharjoitellun jälkeen ura lähti nousujohteisesti liikkeelle, ensin Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan palveluksessa, jonka jälkeen tie vei virkamiesharjoitteluun Brysseliin. Vuodesta 2005 lähtien Kaunismaa on työskennellyt Euroopan komissiossa, opetus- ja kulttuuriministeriössä sekä valtiovarainministeriössä.

Kaunismaa onkin päässyt kerryttämään osaamistaan lukuisissa erilaisissa tehtävissä. Hän on vuosien varrella edustanut Suomea kansainvälisissä kokouksissa, kehittänyt maiden välistä yhteistyötä, kirjoittanut puheita ja vastaillut kiinnostuneiden kysymyksiin. Työtehtäviin on mahtunut lisäksi niin lain- ja budjettivalmistelua, valtionavustuksia kuin tulosohjausta.

Tällä hetkellä päivät kuluvat töiden osalta suurimmaksi osin julkisen hallinnon strategian parissa, jonka valmistelu on hyvää vauhtia työn alla. Tekemistä riittää hankkeen saralla maailmanlaajuisen Covid-19 -virusepidemian viivästyttäessä osallistavaan toimintaan nojaavaa hanketta. Uran aikaisia tavoitteita ovat alusta lähtien olleet päästä työskentelemään osana kansainvälisiä verkostoja sekä ulkomailla. Lisäksi Kaunismaa pyrkii koko ajan etenemään urallaan.

Liian stressaavana Kaunismaa ei työtään kuitenkaan pidä. ”Olen sen tyyppinen ihminen, että haen itselleni haasteita ja koen sen mielekkäänä. Toimin paremmin pienen paineen alla ja se motivoi”, hän kertoo. Työelämän haastavuuteen ja yleiseen stressitasoon vaikuttaa Kaunismaan arjessa moni muukin asia: koko elämän yleinen balanssi, perhe-elämä ja terveys.

Aiemmin työhön on kuitenkin kuulunut huomattavasti enemmän säännöllistä matkustamista ja niinä aikoina työ oli omalla tavallaan kuluttavampaa. ”Matkustaminen kuluttaa valtavasti aikaresursseja. Kansainvälinen työ on äärimmäisen antoisaa ja opettavaista, mutta vastaavasti osan työstä saattaa joutua välillä tekemään esimerkiksi taksissa tai lentokentällä”, hän muistelee. Työn ja vapaa-ajan erottelun avuksi Kaunismaa on löytänyt työmatkapyöräilyn ja hyvät unenlahjat. Myös kotona odottavat lapset saavat tehokkaasti mielen pois muista asioista.

Arvokkaimmat opit yhteisöllisyydestä

Tärkeimpinä asioina uransa varrelta Kaunismaa kokee kohtaamiset erilaisten ihmisten kanssa vaihtelevissa verkostoissa ja toimintaympäristöissä. Erilasiin ajattelutapoihin tutustuminen on rikastuttanut uralla kertynyttä osaamista, ja erilaiset toimintakulttuurit ovat muokanneet myös omia näkemyksiä. Luottamus on Kaunismaan kokemuksen mukaan merkittävä edellytys organisaatioiden rajat ylittävälle toiminnalle ja syntyy hänen mukaansa tekojen kautta: toimimalla aidosti yhdessä ja oppimalla tuntemaan toinen.

Uran varrelta tarttuneita arvokkaita oppeja on ollut myös kyky arvostaa Suomea ja suomalaista järjestelmää ulkopuolisen silmin. Tärkeää on kuitenkin tunnistaa muidenkin järjestelmien vahvuudet sekä se, ettei suomalainen tapa ole ainoa oikea.

Kaunismaa muistelee uransa varrelta tilannetta, jossa kollega kansainvälisistä verkostoista ihmetteli matkustamisen ja lastenhoidon yhdistämistä: ”Hän oli aidon kiinnostunut siitä, miten se käytännössä toimii, että minä olen täällä (ulkomailla) lasten ollessa Suomessa. Ymmärsin, että hänen kotimaassaan tällaisia suomalaisen päivähoidon kaltaisia järjestelyjä ei ole samalla tavalla saatavilla.”

Yhteiskunnan tarjoamien apukäsien lisäksi Kaunismaa kokee erityisen tärkeänä perhevastuun jakautumisen tasapuolisemmin vanhempien kesken. ”Olen myös äärimmäisen kiitollinen puolisolleni siitä, miten suuren vastuun hän on kantanut lastenhoidosta ja erityisesti ruuanlaitosta”, hän jatkaa.

Suurempia haasteita uraltaan Kaunismaan on vaikea nopeasti nimetä. Hän sanookin olevansa peruspositiivinen ihminen, eikä jää vatvomaan ikäviäkään työasioita. Kuitenkin sellaiset ihmiset, jotka eivät pysty luottamaan työyhteisöön, vaan olettavat kaikkien tavoittelevan ainoastaan omaa etuaan, tuovat omalla tavallaan haasteita työhön.

”Tärkeää on, että toimitaan työyhteisönä,  ’meinä’ eikä ’minuna’, tullaan vastaan ja luotetaan muiden toimivan samoin”, Kaunismaa täsmentää.

Uransa aikana hän on oppinut tunnistamaan ihmisten tavat kokea asioita eri tavoin. Joskus konfliktitilanteisiin löytyy ratkaisu, toisinaan niiden kanssa opetellaan toimimaan. Kokonaisuutena katsoen haastavia tilanteita Kaunismaalle ei kuitenkaan ole uran varrella tullut useampia kertoja vastaan, vaan työ on ollut palkitsevaa ja antoisaa.

”Inhottavimpia juttuja ovat muodolliset asianhallintajärjestelmien koukerot, pikkutarkat hommat eivät ole niitä kaikista kiinnostavimpia. Olen perusluonteeltani iloinen ja tulevaisuusmyönteinen, keskityn mahdollisuuksiin ja hahmotan hyvin isoja kokonaisuuksia”, hän kuvailee.