Kaiku-kehittäjien yhteistyöryhmän huhtikuun kokouksessa palasimme kuluvan vuoden ja 20.5.2021 pidettävän kevätpäivän teemaan Parempi työelämä yhdessä oppien. Kevätpäivän ohjelma on täsmentymässä, ja olemme hyvin innostuneita valitusta aihepiiristä. Yhdessä oppimista ja työn kehittämistä lähestytään tuolloin mm. lean-metodin näkökulmasta. Meissä yhteistyöryhmäläisissäkin on niitä, joille lean on vain otsikkotasolla tuttu, joten hauskaa, että kevätpäivässä on luvassa uuden oppimista.
Keskustelimme kokouksessa kevätpäivän käytännön toteutuksesta ja siitä, miten yhteisyyden tunne saadaan toteutumaan virtuaalisesti. Hyvinkin ajankohtainen kysymys kaikille, jotka järjestävät isompia tilaisuuksia tänä aikana! Teknisten ratkaisujen lisäksi pohdimme, miten on mukavinta soljua mukaan virtuaaliseen tilanteeseen, jossa suurin osa osallistujista on sinulle tuntemattomia.
Normaalioloissa voit paikalle saapuessasi suunnata ensin aamukahvi-buffettiin, ja sitten kenties vaihtaa kuulumisia aulassa muutaman ennalta tutun kanssa ennen kuin jatkat etsimään istumapaikkaa salista. Mutta miten olisi mukavinta ohjautua sisään virtuaalitilaisuuteen? Onko kenties hauskinta heti kättelyssä päätyä muutaman hengen pariporinaan tekemään tuttavuutta ja vaihtamaan kokemuksia ja odotuksia tilaisuuden teemasta, vai sittenkin ensin rauhassa orientoitua jonkin alustuksen kautta tai kirjaamalla ajatuksia yhteiselle alustalle. Eri vaihtoehdoille löytyi kannattajansa jo pienestä joukostammekin. Toivomme Kevätpäivän olevan inhimillinen ja koukuttava kokemus, jossa yhteisyyden tunne toteutuu. Tule mukaan osallistumaan päivään kanssamme! Ilmoittaudu tästä
Sivusimme myös ennakointia ja resilienssiä, jotka ovat nousussa olevia teemoja työelämässä ja valtion organisaatioissa. Lähitulevaisuudenkin ennakointi on tällä hetkellä poikkeuksellisen vaikeaa, mutta silti pitää yrittää nähdä eteenpäin, vaikka sitten sumuvaloja käyttäen. Koronapandemia on osoittanut ennakoinnin ja erilaisiin skenaarioihin varautumisen merkityksen, ja toisaalta sen, että joskus aivan nurkan takanakin olevia mullistuksia on mahdoton ennustaa.
Resilienssi eli selviytymiskykyisyys ja muutosjoustavuus tulee työyhteisöissä ja meillä jokaisella yksilönä vähintäänkin jollain tasolla testatuksi nyt koronan aikana. Jokaisella on olemassa selviytymiskykyä, toisilla sitä on enemmän, toisilla hieman vähemmän ja kaikilla meillä on mahdollisuus kehittää sitä edelleen. Resilienssissä on kyse siitä, miten ajattelemme ja toimimme haasteita kohdatessamme ja miten palaudumme vaikeuksien jälkeen. Resilienssistä kertoo myös se, miten organisaatiot ja yksilöt pystyvät haasteiden ja vastoinkäymisten jälkeen ottamaan opikseen vaikeuksista ja siirtymään eteenpäin.
Tässä tullaan jälleen yhdessä oppimisen teemaan: mitä olemme tästä kaikesta oppineet, mitä otamme poikkeusoloista mukaan uuteen normaaliin, miten kehitämme toimintaamme koetun pohjalta. Ja toisaalta miltä osin koemme viisaaksi palata vanhaan. Nyt kun tunnelin päässä näkyy jo valoa, eri organisaatioiden exit-strategioissa toivottavasti pohditaan myös näitä oppimisen näkökulmia.
Joukossamme jaettiin myös iloa Kaiku-hankkeiden jatkumoista, siitä, että Kaiku-hankkeissa kehitetyt kokeilut ovat hankkeen jälkeen jääneet osaksi organisaation toimintaa ja ehkä kehittyneet vielä eteenpäin. Kannattaa muistaa, että Kaiku-kehittämisrahaa voi jatkuvasti hakea valtionhallinnon toimintaa ja työyhteisöjä kehittäviin hankkeisiin ja kokeiluihin. Tutustu Kaiku-kehittämisrahaan.
Kokouksen lopussa tuli jälleen mieleen, mitä verkostona toimiminen vaatiikaan. Kun kaikilla on varsinaiset virka- tai työsuhteet tahollaan, vaatii verkoston toiminta vastuunottoa ja luottamusta. Ketään ei työnjohdollisesti voi määrätä tekemään asioita. Onneksi tässä Kaiku yhteistyöryhmässämme löytyy vahvaa sitoutuneisuutta ja valmiutta ottaa vastuuta yhteisistä asioista, kuten kevätpäivän suunnittelusta ja järjestämisestä. Iloa kevääseen!
