Ideakilpailusta vauhtia kehittämiseen

Erilaiset hackathonit sekä haaste-, idea- ja innovaatiokilpailut alkavat vakiintua julkisen hallinnon työkalupakkiin. Olin viime vuonna mukana valmistelemassa valtiovarainministeriön ja Hanselin HAKA-ideakilpailua, jolla haettiin vauhtia julkisten hankintojen digitalisaatioon ja erityisesti Hilma-järjestelmän kehittämiseen. Kokemukset täysin etäyhteyksin pidetyn kilpailun järjestämisestä ovat lupaavia. Itse kilpailutapahtuma on vain yksi osa pitkää prosessia, johon kannattaa ryhtyä avoimin mielin.

”Kokemukset täysin etäyhteyksin pidetyn kilpailun järjestämisestä ovat lupaavia.”

Tarve määrittää lähestymistavan

Ensin kannattaa miettiä, minkälainen kilpailu vastaisi parhaiten käsillä olevaan tarpeeseen. Voitte määrittää ratkaistavaksi tietyn haasteen, tavoitella jo olemassa olevan toiminnan tehostamista, koittaa sopeutua muuttuneisiin olosuhteisiin tai yrittää ennakoida ja vaikuttaa tulevaisuuden kehityskulkuihin. Lähestymis-tapaa voi hahmottaa esimerkiksi OECD:n kehittämän innovaatiomallin avulla: Millaista muutosta haetaan? Missä määrin haettavat innovaatiot muotoutuvat ylhäältä-alas tai alhaalta-ylös? Kuinka avoimia ollaan eri vaihtoehdoille ja niihin liittyville epävarmuuksille?

Jos halutaan vauhtia jo käynnissä olevaan kehitystyöhön, voi olla järkevää valita tietyt kysymykset, joihin haetaan vastausta. Kun halutaan visioida vapaammin mahdollisia tulevaisuuksia, kilpailu kannattaa järjestää mahdollisimman avoimena. Valitsimme avoimen mallin HAKA-haasteessa, sillä halusimme tietyllä tapaa irtautua jo tiedossa olevasta kehityspolusta ja katsoa rutkasti eteenpäin. Tällöin voi olla mahdollista hahmottaa vaihtoehtoisia skenaarioita ja rukata käynnissä olevaa kehitystä ”tulevaisuudesta käsin”.

Kilpailijat ja sidosryhmät = ekosysteemin idut

Kilpailijoita voidaan hakea avoimesti tai kutsua mukaan vain tietyt tahot. Usein käytössä on jonkinlainen hybridimalli, jossa kuka tahansa voi hakea mukaan, mutta samaan aikaan kilpailusta viestitään myös kohdennetusti.

Yleensä ainakin voittaja tai muutama paras tiimi palkitaan, mutta on mahdollista palkita myös kaikki osallistujat. Onnistumisen kannalta tärkeää on läpinäkyvyys sen suhteen, miten kilpailun tuloksia hyödynnetään ja kuka omistaa oikeudet syntyneisiin ideoihin. Esimerkiksi HAKA-kilpailussa haettiin ideoita, joita kuka tahansa voisi hyödyntää omassa työssään. Kilpailijoiksi saatiin tasaisesti opiskelijoita, yrityksiä, tutkijoita ja virkamiehiä.

”Hyvä tapa sitouttaa ja saada uusia näkemyksiä työhön on pyytää kilpailun mentoreiksi ja tuomareiksi alan yrityksiä, järjestöjä ja tutkijoita.”

Sidosryhmien osallistaminen prosessiin kannattaa. Olemassa olevan verkoston aktivoimisen lisäksi kilpailun avulla on mahdollista löytää aivan uusia yhteistyökumppaneita. Hyvä tapa sitouttaa ja saada uusia näkemyksiä työhön on pyytää kilpailun mentoreiksi ja tuomareiksi alan yrityksiä, järjestöjä ja tutkijoita. Näin sidosryhmät pääsevät tuomaan oman asiantuntemuksensa kilpailijoiden käyttöön ja mahdollisesti saavat ideoita myös omaan leipätyöhönsä. Vuorovaikutus on omiaan synnyttämään ekosysteemiä, joka voi rikastaa kehitystyötä myös tulevaisuudessa. Ekosysteemi tosin kuihtuu, jos sitä ei aktivoida säännöllisesti, eikä innovaatiotoiminnan ympärille synny mielekkäitä liiketoimintamalleja tai muunlaista hyötyä siihen osallistuville. Seuraavia askelia, kuten hankintoja, kokeiluita tai jatkotapahtumia, kannattaakin hahmotella jo kilpailua suunniteltaessa.

Millaisen kilpailun sinä järjestäisit?

HAKA-haaste ei suinkaan ollut ensimmäinen, eikä varmasti viimeinen ideakilpailu. Esimerkiksi Sitra, Business Finland ja AuroraAI ovat hyödyntäneet toimintatapaa työssään. Kilpailujen käytännön toteuttamiseen tukea tarjoavia yrityksiä alkaa olla markkinoilla mukavasti, ja niiden kokemus ja kyvykkyys kasvaa sitä mukaa, kun kilpailuita järjestetään. Mahdollisuudet kiihdyttää oman hankkeen, työalueen tai verkoston työtä ovat siis aina vain paremmat. Millaisen kilpailun sinä järjestäisit?